Päivä jolloin eksyimme / The day we got lost ( Mt St Helen + Grants Pass)

Tänään taas muistimme miksi emme tykkää käyttää GPS:ää. Aamulla kun saimme aamukymmeneltä leirin purettua tarkoituksena on suunnata Mt St Helenille Washingtoniin ja sieltä jatkaa matkaa seuraavalle leirintäalueelle Grants Passiin etelä Oregoniin. Meillä ei ollut selkeää karttaa tai suuntaa siitä missä St Helenin luontokeskus sijaitsi, joten otimme GPS:n käyttöön. Hakuun laitoimme St Helens Washington Visitor Center ja aloitimme ajon. Pääsimme ylittäämään heti aluksi Columbian joen käyttämällä The Bridge of Gods siltaa. Ajoimme lähes kaksi tuntia ja kiipesimme kokoajan korkeammalle St Helenin rinnettä. Kun tie muuttui soratieksi aloimme vähitellen epäillä ettei kaikki ole niinkuin pitää. Kesken ajon GPS ilmoitti, että olimme perillä. Ilmeisesti olimme siis itse vuorella, mutta luontokeskuksesta ei ollut tietoakaan. Nyt ongelmana oli miten pääsisimme vuorelta pois. Tiet joita olimme ajaneet eivät löytyneet meidän kartalta ja GPS ei enää toiminut, koska puhelimessa ei ollut verkkoa. Muistimme, että matkan varella olimme nähneet viitan I5:lle tielle joka menee Portlandin ja Seattlen välissä. Päätimme kokeilla, jos löytäisimme viitalle takaisin, koska sieltä löytäisimme itsemme taas kartalta. Meidän ei tarvinnut mennä kauaakaan alas kun löysimme etsimämme viitan. Ajoimme tietä niin kauan, että vastaan tuli ensimmäinen risteys, joka oli kartassamme ja otimme uuden GPS haun. Tällä kertaa muutimme haun niin, ettei siinä ollut Washington sanaa ja GPS antoi uuden kohteen I5:n varrelle tunnin ajomatkan päähän. Päätimme ajaa uuteen kohteeseen, koska aikataulumme oli jo täysin sekaisin. Mielenkiintoista oli että itse luontokeskus ei edes sijainnut vuorella vaan yli 56 mailin päässä vuoresta. Kävimme luontokeskuksessa pikaisesti ja söimme nopean lounaan, koska meidän oli jatkettava matkaa etelään.

Lapsille olimme edellispäivänä luvanneet ostaa donitsit, joten meidän oli pysähdyttävä vielä Portlandissa. Koska olimme maistaneet Blue Starin donitseja oli vuorossa Voodoon sekä Cocon donitsit. Portlandiin päästyämme, Voodoon liikkeeseen oli todella pitkä jono ja Cocosta oli donitsit loppu. Jäimme siis ilman donitseja.

Ensimmäisen kerran kolmeen viikkoon kohtasimme ruuhkan, kun päädyimme I5:en perjantairuuhkaan kohti etelää. Otimme jälleen GPS:n käyttöön ja se ilmoitti, että ruuhka pidentäisi meidän matkaa 55 minuutin verran. Ruuhkassa seisoessamme teimme vielä yhden donitsi haun ja onneksemme Eugenestä löytyi Voodoon donitsiliike ja se oli kaikenlisäksi 24h auki. Juuri sopiva taukopaikka ja saisimme pidettyä lupauksemme. Leirintäalueelle saavuimme juuri ennen kello 21:00 ja ilmoittautumisen sulkeutumista. Matkaa taitettiin siis 11 tuntia. Alkuperäinen suunnitelma oli reilut kuusi tuntia. Teltat laitoimme nopeasti pystyyn iltahämärässä ja iltapesun jälkeen suoraan nukkumaan. Päivästä oppineena hankimme kartan jo seuraavalle päivälle. Päivän saldo: 705,8 km

Mt Hood

Yö meni nyt paremmin. Junia kulki varmaan saman verran kuin edellisyönä, mutta olimme niin väsyneitä ja täynnä illalliselta, ettei meitä muutamat junat jaksaneet häiritä. Tänään vuorossa oli vaellus Mt Hoodin ympäristössä ja kohteeksi olimme valinneet Mirror Laken kierroksen. Aamulla oli kuitenkin niin pilvistä, että päätimme aluksi vierailla Multnomah putouksilla, jotka olivat matkamme varrella. Putous oli kaunis ja paikallisen lähteen mukaan Yhdysvaltojen toiseksi korkein vapaana putoava putous. Blue Star Donuts pikavisitin kautta jatkoimme matkaa Mt Hoodia kohti. Mirror Lake kierros lähti suoraan US26 varresta ja parkkipaikka oli täynnä kun saavuimme sinne, mutta onneksemme yksi auto peruutti ulos juuri kun pydähdyimme. Olimme ennakkoon saaneet tietää, että kierrokselle vaaditaan maksullinen lupa ja että sen pystyisi ostamaan lähtöpisteestä. Näin ei kuitenkaan ollut. Reittitaulussa oli kerrottu mistä kaikkialta luvan voisi ostaa ja kaikki paikat olivat usean kilometrin päässä. Toisen kerran samana päivänä meillä kävi hyvä onni. Parkkipaikalle saapui nuori tyttö vaellusreitiltä, joka antoi meille oman päivä kohtaisen lupansa käyttöön. Pääsimme vihdoin aloittamaan vaelluksen. Reitti nousi aluksi Mirror järvelle, josta päätimme jatkaa matkaa Tom Dick and Harry mountain trailille. Kokonaisuudessaan kilometrejä tuli yli kymmenen ja nousumetrejä 444 ja maisemat olivat aivan mahtavat, eteenkin kun kaikki pilvet olivat kadonneet. Autolle palattuamme kävimme vielä Timberline Lodgella kääntymässä, jossa Steven Kingin Hohtoa oli paikallisten lähteiden mukaan kuvattu. Päivä tuli päätökseen leirintäalueella, jossa paistoimme nuotiolla maissia ja makkaroita.

The night was way better than the previous one. We bet the same amount of trains went by but we were so tired and full from dinner that we did not allow few trains to disturb our sleep. Today's plan was to do a hike close to Mt Hood and we had chosen the Mirror Lake trail. As the day started very cloudy we decided to visit Multnomah falls before heading to Mirror lake. The waterfall was beautiful and according to local sources it was the second highest free falling waterfall of United Stated. After a short break to Blue Star donuts we continued our way to Mt Hood area. The Mirror lake trail started from the side of US26 and the parking lot was full when we arrived there. Fortunately a car was backing up once we stopped. We had read that the trail needed a 5$ pass and it could be bought from the start of the trail. This was not the case. There was a sign at the parking lot which told where a pass could be bought and all of them were several miles away. For the second time during the day we were lucky as a girl came from the trail and gave us her daily pass. Finally we were able to start our hike. First we hiked to Mirror lake where we decided to continue to Tom Dick and Harry Mt trail. In overall we hiked more than 6 miles and climbed over 1459 feet. The view was spectacular especially as all the clouds had disappeared. Once we returned to the car we drove to Timberline lodge where apparently Steven King's Shinning had been shot. The day came to an end at the campsite where we grilled some sausages and corn on the fire.

Portland ja sukuloimassa / Portland and meeting relatives

Yö tuli nukuttua hieman huonosti. Leirintäalueen vieressä kulki rautatie ja yön aikana useampi tavarajuna meni ohitse junanpilliä huudattaen. Aamu kuuden juna lopulta herätti meidät. Aamupalan jälkeen oli tarkoitus lähteä Portlandiin hieman kaupunkia tutkimaan. Joten koko porukka aamulla suihkuun ja kaupunkivaatteet päälle. Auton ajoimme keskustan itäpuolella olevaan parkkitaloon, josta kävelimme Pioneer Courthouse Squaren turistiinfoon selvittelemään mihin meidän kannattaisi mennä. Saimme erittäin mukavan virkailijan, joka suositteli meille viikon verraksi erilaisia kohteita ja tapahtumia, mutta loppujen lopuksi päädyimme kävelemään ympäriinsä kaupungin katuja. Vierailimme Powellsin kirjakaupassa, kävimme REIssä ostamassa varusteita, kävimme Old Town pizzassa lounaalla ja loppujen lopuksi siirryimme ratikalla Washington parkiin. Siellä ennimmäkseen vietimme Rose Gardenissa aikaa. Tapasimme siellä myös ensimmäisen kerran suomalaisen. Ilkka Ruovedeltä myi meille jäähilejuomat. Ilkka oli asunut Amerikassa jo yli 20 vuotta. Washington parkista meidän piti suunnata takaisin autolle ja lähteä ajamaan kohti West Linniä, jossa Annen serkku odotti meitä päivälliselle. Vietimme Maken, Tiinan ja Luukaksen kanssa ikimuistoisen illan. Leirintäalueelle palasimme hieman 23:00 jälkeen. Lapset kylläkin nukahtivat jo autoon.

Unfortunately we did not get a good night sleep. Beside the campsite was a railroad track and several freigt trains passed during the night and of course they used their horns while passing. After breakfast we had planned to go to Portland to visit the city, so all of us took a shower and we put our city clothes on. We drove our car to a parking hall east from the city center and we walked to the tourist information at Pioneer Courthouse Square. We got a very nice touristguide and she told us of places to visit and different happenings for a weeks worth, but in the end we decided to walk around the city streets. We visited Powell's bookstore, went to buy supplies from Rei Coop, went for lunch at Old Town Pizza and took a tram to Washington park. At the park we spent most of our time at the Rose Gardens. We also met the first Finnish person during our trip. Ilkka from Ruovesi sold us icecrush and told us he had been in America for over 20 years. From Washington park we had to return to the car and start our way to West Linn where Anne's cousin was waiting for us for dinner. We had a wonderful evening with Make, Tiina and Luukas and we returned to the campsite after 11:00pm. Our kids fell asleep during the drive.

Lähemmäksi Portlandia/ Closer to Portland (17.7.)

Taas luonto antoi meille elämyksiä. Amerikanhuuhkaja huhuili alkuyöstä. Kahden aikaan yöllä nousimme katselemaan kirkasta tähtitaivasta. Aamulla taas vuorossa leirin purku ja suuntana Portlandin koillispuolella sijaitseva leirintäalue. Ajo oli mitä hienoin. Matkan varrella oli useampi lumihuippuinen tulivuori. Mukaan lukien Mt Jefferson, Mt Adams sekä Mt Hood, jonka kiersimme sen itäpuolelta. Reitti: Ochoco National Forest - Prineville - Madras - Hood River - Cascade Locks (Reitti: US26 - US35 - I84). Perillä meitä odotti erittäin hiekkainen leirintäpaikka,  joka pöllysi jokaisella askeleella. No ei auttanut valittaa. Olihan meillä sentään paikka missä nukkua. Teltat kun saatiin pystyyn käytiin Lock Waterfront grillillä syömässä ennenkuin lapset pääsivät altaalle uimaan. Päivän saldo: 304,5 km

Again nature gave us it's best. An American Barn owl was calling after midnight and we got out of our tents to watch the stars after 2:00am. Once we woke up we had to put down our tents, pack the car and start our way to our next campsite Northeast from Portland. The drive was one of the best so far as along the way were several volcanoes including Mt Jefferson, Mt Adams and Mt Hood, which we passed from its eastern side. Route: Ochoco National Forest - Prineville - Madras - Hood River - Cascade Locks (Road: US26 - US35 - I84). Waiting for us at the campsite was a very dusty location and with every step a cloud of dust surrounded us. Well we could not complain as we had a spot to stay overnight. As soon as we had our tents up we left for Lock Waterfront grill to have something to eat before our kids went for a swim in the campsite pool. Achievement of the day: 190.3 miles.

Painted Hills (16.7.)

Oli hienoa nukkua taas keskellä korpea. Yöllä kuuntelimme ulvontaa useaan otteeseen. Oliko susi- vai kojoottilauma, sitä emme ulvonnasta osanneet sanoa. Aamulla söimme ison aamupalan ja laitoimme vaellusvarusteet valmiiksi. Päivän tavoitteena oli vaellella Painted Hillsin (John Day Fossil Beds) alueella. Noudimme kartat puistonvartijan toimistolta ja suuntasimme aluksi Carrol Rim sekä Painted Hills Overlook traileille. Kummaltakin reitiltä avautui mahtavat näkymät kukkuloista, jotka maalasivat horisonttia punaisilla, vaaleilla ja mustilla väreillä. Päivän aikana kiersimme myös Painted Cove, Leaf Hill sekä Red Scar Knoll reitit. Vaelluskilometrejä yhteensä 8km.

Vaeltaminen yli 30 asteen lämmössä kulutti sen verran energiaa, että palasimme leirille varmistamaan nuotiolla ja trangialla lounasta. Chili con Carnet vatsassa iski lapsille tarve päästä uimaan. Edellisenä päivänä matkalla Prinevilleen huomasimme ihmisiä uimassa Ochoco järvessä Ochoco Lake County Parkissa, joten suunta sinne. Onneksi puisto oli avoin kaikille ja lapset pääsi pulahtamaan. Ennen leirille paluuta kävimme kaupasta ostamassa jäätelöt. Iltaa vietettiin nuotion äärellä herkkuja syöden ja UNOa pelatessa. Päivän saldo: 169,8 km.

Once again it was amazing to sleep in the middle of nowhere. During the night we heard howling several times. Was it a band of coyotes or a pack of wolves we don't know as we did not recognize the howling. In the morning we had a big breakfast and got our hiking gear ready as we planned to go hiking to the Painted Hills (John Day Fossil Beds). We got maps from the Ranger office and started our hikes from Carrol Rim sekä Painted Hills Overlook trails. From both trails the views of the hills were amazing as they painted the horizon with colors of red, white and black. We also visited the Painted Cove, Leaf Hill sekä Red Scar Knoll trails. Overall we hiked 5 miles all together.

Hiking in temperatures over 90 degrees really consumes energy so we returned to the campsite to prepare lunch with our campstove and firepit. The moment our kid's bellies were full of Chili con Carne they wanted to go for a swim. On our way to Prineville the day before we saw people swimming in Ochoco lake at Ochoco Lake County Park, so thats where we planned to go. Fortunately the park was open for everyone and our kids got to swim. Before returning to camp we stopped for ice cream and the remaining of the evening we spent beside the firepit playing UNO and eating treats. Achievement of the day: 106.1 miles.

Oregon (15.7.)

Päivityksiin tuli katkos kun siirryimme Oregonin perämetsiin. Boisesta suuntasimme kohti Mitchelliä ja sen lähellä sijaitsevaa Painted Hills aluetta. Meillä ei ollut tietoakaan majapaikasta, mutta ennakkotutkimuksen mukaan alueella oli useita USDA:n (United States Department of Agriculture) leirintäalueita. Reitti: Boise ID - Ontario OR - Vale - John Day - Mitchell - Ochoco Natonal Forest. (Tiet: I84 - OR201 - US26). Saavuimme Ochocon National Forestiin hieman neljän jälkeen kun ylitimme Pacific aikavyöhykkeen ja menimme ensimmäiselle leirintäalueelle joka tuli vastaan. Teltat kun oli pystyssä keskustelimme leirintäalueen valvojan Edin kanssa missä olisi lähin ruokakauppa, koska Ontarion ja Mitchellin välisellä osuudella ei ollut kuin Minimarteja. Lähin kunnollinen ruokakauppa oli Prinevillessä 40min ajon päässä. Ei auttanut muuta kuin ajaa Prinevilleen, koska meidän ruoka- ja vesivarastot oli loppumassa. Prinevillestä ostettiin varastot täyteen ja palasimme teltoille grillaamaan iltapalaa. Lounaan kun söimme jo Prairie cityn pienessä Chuck's little diner kahvilassa puolenpäivän maissa. Iltapalan jälkeen muutama kierros UNOa ja pehkuihin. Päivän saldo: 536,3 km.

We had a short delay on our updates as we went off gread for few days. From Boise we took course towards Mitchell and the area of Painted Hills. We had no clue of where we would camp, but according to information we had there were several USDA (United States Department of Agriculture) campsites near the hills. Route: Boise ID - Ontario OR - Vale - John Day - Mitchell - Ochoco National Forest. (Tiet: I84 - OR201 - US26). We arrived to Ochoco National Forest just after four, as we crossed the Pacific time zone and entered the first campground that came along. After we got our tents up we talked with the campsite host Ed where was the closest grocery store as there were only Minimarts between Ontario and Mitchell. The closest store was in Prineville a 40 minute drive from our campsite. So there was nothing else to do than to drive to Prineville ad our water and food supplies were running low. Once our supplies were full we returned to the campsite to prepare dinner as we've had lunch at Chuck's little diner in Prairie City just after noon. After dinner few rounds of UNO and to bed. Achievement of the day: 335.2 miles.

Boise Idaho

Valitettavasti pysähdyksemme Yellowstoneen jäi lyhyeksi ja meidän oli jatkettava matkaa kohti Boise Idahoa. Leirintäalueen wifi verkko toimi sen verran, että saimme varattua Boisesta hotellihuoneen. Boise on vain välipysähdys matkalla kohti Oregonia. Reitti: West Yellowstone - Idaho Falls - Pocatella - Twin Falls - Boise (Reitti: 20 - 15 - I86 - I84). Ajo meni erittäin mukavasti ja perillä meitä odotti mukavan iso hotellihuone. Lapset halusivat samantien uimaan, joten päätimme olla tehokkaita ja pestä vaatteita samalla kun lapset uivat. Uinnin jälkeen kävimme syömässä hyvin ja katselimme huoneessa televisiosta piirrettyjä. Päivän saldo: 851,8 km.

Unfortunately our stay at Yellowstone was short as we had to continue our way to Boise Idaho. The wifi of the campsite worked enough so that we could reserve a hotel from Boise. Boise is only a short stop on the way to Oregon. Route: West Yellowstone - Idaho Falls - Pocatella - Twin Falls - Boise (Roads: 20 - 15 - I86 - I84). Our drive went well and a nice big hotel room was waiting for us at the hotel. The kids wanted to go immediately for a swim, so we decided to be efficient and do some laundry while the kids swam. After swimming we went to eat a nice dinner and watched cartoons from TV in the room. Achievement of the day: 532.4 miles.