Lapsia ilmoitetaan kouluun / Registering the kids to school

Kouluun ilmoittautuminen aloitettiin sillä, että Kaj soitti Orangen kouluvirastoon. Ja sai sieltä kuulla, että Jade menisi Mary L. Tracy kouluun kindergarteniin ja loput menisivät Race Brookin kouluun. Sieltä saatiin myös neuvot mennä koulujen sivuille ilmoittamaan lapset kouluun. Tämän tehtyämme jäimme odottamaan, mitä seuraavaksi? Race Brookin koulusta tuli sähköpostilla ohjeet toimittaa lasten rokotustodistukset, todisteet Orangessa asumisesta ja syntymätodistukset. Mary L. Tracy koulusta ei tullut mitään jatko-ohjeita sähköpostilla vain tieto kouluun tutustumispäivästä. Naapurissa asuva Mia, joka on omien lasten kanssa näitä ilmoittautumisia jo hoitanut, infosi meitä tulevasta paperien pyörittelystä. Saatiin paksu pino papereita täytettäväksi, jotka Mia oli tulostanut.

Paperi pinoa tuijotellessa meinasi jo iskeä lannistuminen... Miten ihmeessä niiden täyttämisestä selviäisi. Mia painotti, että lääkärin tarkastus oli olennaisin osa papereita. Anne tarttui härkää sarvista ja alkoi täytellä lomakkeita. Hyvä tovi siinä menikin, ei nyt ihan uusi päivä ehtinyt koittaa, mutta sen yön unet jäi lyhyiksi. Lomakkeista nousi sellainen tunne, että vain pähkinäallergia on täällä allergia. Koulut ovat pähkinävapaita.

Jaden koulusta tuli kirje, jossa kerrottiin kouluun tutustumisesta ja oli jo valmiina Jaden bussikortti. Tästä tuli se käsitys, että asiat ovat heidänkin päässään edenneet. No, ehkä kaikki selviäisi sitten tutustumisessa.

Saatiin kaikkien kolmen muun paperit valmiiksi ja ajeltiin viemään papereita koululle keskiviikkona 17.8. Siellä oli erittäin ystävällinen ja tervetullut vastaanotto. Koulusihteeri jopa muisti lasten nimet ja oli kiinnostunut meidän muutosta, täällä jo vietetystä ajasta ja esitteli meidät rehtorillekin, joka yhtälailla osoitti aitoa kiinnostusta meidän perhettä kohtaan ja vakuutteli kaiken menevän hyvin. Tarvittavat asiakirjat kopioitiin ja mapitettiin lasten kansioihin. Lisäksi kerrottiin, että infokirjeet opettajista ja kouluun tutustumisesta oli jo lähetetty eli ne ovat tulossa lähi päivinä. Muistuttivat myös, että ensimmäinen koulupäivä 29.8. on täysipäivä, joten lapsilla on hyvä olla juomapullot ja välipaloja sekä eväät elleivät syö koulussa 2,75$ lounasta. Kehottivat varaamaan ajan lääkärintarkastukseen, mutta tiesivät, että siellä voi olla ruuhkaa, joten pyysivät toimittamaan tarkastuslomakkeet, kun ne saadaan. Lupasivat tarkastaa olemmeko sähköisessä ilmoittautumisessa ilmoittaneet lapset oikeille luokille, kun ilmoitimme heidät Suomen järjestelmän mukaan, mutta uskoivat sen olevan ihan oikein. Tuntui huojentavalta, varmuus tähän kouluun kasvoi ja ilmeisesti olemme tervetulleita. Kehottivat vielä tutustumaan koulun pihalla olevaan leikkialueeseen, joka silmin nähden tyydytti lapsia. Monta huolta karisi meidän kaikkien harteilta.

Koitti Jaden kouluun tutustumisen aamu 18.8. Eilisestä varmuutta saaneina lähdettiin koululle. Tutustumisen oli kerrottu kestävän noin puoli tuntia ja siihen kuuluu ensiajelu koulubussilla. Jadea jännitti ja pelotti kovasti, koitin kertoa tutustumisesta sen mitä tiesin ja vakuutella sen menevän hyvin, Jade on niin reipas tyttö. Oltiin koululla ajoissa ja ajateltiin käydä ensin toimistossa hoitamassa paperihommat... Mutta ei oltu ainoat, tähän kouluun tulee kaikki Orangen kindergartenilaiset, joten väkeä oli paljon. Päädyttiin jakaantumaan, Kaj jää papereiden kanssa jonottamaan ja Anne menee Jaden kanssa ruokalaan kuuntelemaan bussi orientaatiota. Ruokalassa oli liki kolmen luokan lapset perheineen ja meteli oli korvia huumaava. Joku nainen ilmestyi käytävälle huutelemaan megafoniin. "Älkää pakottako minua käyttämään tätä." Väki vähän hiljeni, sen enempää itseään esittelemättä kertoi bussin kolme tärkeitä sääntöä, jotka yritin Jadelle suomentaa. 1) Peppu laitetaan penkkiin 2) Selkä laitetaan selkänojaan 3) Istutaan paikallaan, kehenkään ei saa koskea, puhua saa, mutta ei huutaa. Esiteltiin bussin kuljettaja ja lapset kutsuttiin oettajan nimellä omiin jonoihin. Jade vielä yritti sanoa, ettei halua mennä, mutta tsemppasin ja tuuppasin tytön matkaan, näyttämättä sitä kauhunsekaisista tunnetta joka kurkkua kuristi, kun eihän hän edes ymmärrä mitä siellä sanotaan... Tässä välissä Kaj sanoi, että Annen pitäisi mennä tapaamaan koulun hoitajaa, jolle oli jättänyt Jaden paperit. Anne kävi hoitajan luona ja sai lisää papereita täytettäväksi ja lisäksi hoitaja ei osannut lukea Jaden papereita, eikä ne hänen mielestään olleet riittävän hyvin täytetty. Lisäksi Jade ei pääsisi aloittamaan koulua ellei lääkärintarkastusta ole tehty ja tarkastuksesta saatavat paperit kunnossa. Ensimmäisen kerran tuli mieleen saadaanko näin tylyä kohtelua, koska olemme maahanmuuttajia? Ketään ei kiinnostanut Jade, Jaden perhe tai meidän asettuminen saati lähtö maa. Vaikutti siltä, että he ajattelivat meidän kuitenkin olevan jostakin kehitysmaasta ja meidän olevan vähintäänkin tyhmiä. Onko meidän lapsen varmasti hyvä olla täällä? Meiltä jopa tiedusteltiin mistä osavaltiosta tullaan... Mitä???? Osavaltiosta, ei, kun Suomesta. Käsittääksemme se ei ole Yhdysvaltojen osavaltio, on kyllä aikanaan kuulunut niin Venäjään kuin Ruotsiinkin, mutta ollut jo jokusen vuoden itsenäinen valtio. Pahinta oli, että Annen päässä takoi ajatus, että ensivaikutelma on tärkein ja se jää mieleen... Eikä Anne halunnut tällaista ensivaikutelmaa. Vielä yritettiin korjata tilannetta, Kaj soitti lääkärikeskukseen selvitelläkseen ajan mahdollisuutta ja Anne täytteli papereita. Käytiin vielä Jaden luokassa tutustumassa, mutta siellä ei ollut edes Jadelle nimettyä paikkaa eikä seinällä olleessa oppilastaulussa ollut Jaden nimeä... Hirvittävän surullista, kun muille oli paikka ja nimet taulussa. Lähtiessä Anne vei vielä hoitajalle täyttämänsä paperit ja kertoi, että tarkastus asiakin etenee, mutta edes siitä ei hoitajalta herunut onnistumisen merkkejä. Vahvasti iski tunne: juokse tai kuole.

Kaj oli saanut puhelimessa ohjeet mennä käymään lääkärikeskuksella avaamassa lapsille asiakasrekisterit. Luojan kiitos, siellä oli ystävällinen ja ymmärtäväinen palvelu ja saatiin järjesteltyä Jadelle tarkastusaika 20.8. Lauantaina tarkastuksessa hoitaja tarkasti kuulon, joka oli normaali, näön, kovasti Annea kiinnostavalla menetelmällä, mutta sekin oli normaali, verenpaineen -normaali, pituuden, painon, ja veri näytteen sormen päästä, pissa näytteenkin pyysi. Hoitaja poistui ja lääkäri saapui opiskelijan kanssa. Lääkäri kyseli kysymyksiä, Anne vastaili ja kaikki kirjattiin ylös. Ilmeni, että täällä yleiseen rokotusohjelmaan kuuluu A- ja B-hepatiitti rokotteet, jotka Jadelle pitää antaa. Ja vaikka asiaa oli jo Suomessa selvitelty, niin tietoa tällaisesta ei löydetty eikä saatu. Lääkäri rokotti kaksi ei pistosta (Suomessa olisi päästy yhdellä.) Henkilökunta oli ystävällistä ja kaikki sujui hyvin. Verinäyte ja rokotukset hieman itkettivät Jadea, mutta tikkarilla kaikki parani. Pissanäytettä ei saatu kalastettua. Lasku 260$. Niin hyvä fiilis, että paperit saatu hoidettua.

Isommat lapset saivat kouluinfo kirjeensä perjantaina 19.8. ja niissä oli paljon positiivista asiaa tulevaan kouluvuoteen ja ehkä jopa loppumattomalta vaikuttava tarvikelista. Listojen kanssa lähdettiin lauantaina Jaden lääkärin jälkeen ostoksille. Valtavasti tavaraa ja suurin osa on luokan yhteiseen käyttöön eli täällä vanhemmat ostavat koulutarvikkeet opettajille ja oppilaille kouluvuodeksi... Ja kun meillä on kolme lasta, kolmella eri luokalla, niin tarvikkeita oli paljon.

Maanantaina 22.8. ajeltiin Jaden koululle viemään tarkastuksesta saatuja papereita. Hoitaja katsoi paperit ja takertui kohtaan, jossa ei ollut merkintää Jaden vesirokosta. Anne sanoi, Jaden sairastaneen sen ja asiasta lääkärin kanssa oli puhuttu ja siksi ei rokotusta tarvita. Tämä ei riittänyt, pitää olla kirjallinen todistus. Seuraavaksi ajamaan taas lääkärikeskukselle ja selvittämään asiaa. Vastaanottovirkailija otti Annen puhelinnumeron ja lupasi, että hoitaja soittaa asiasta. Lähdettiin Milfordiin ostarille kauppoja ihmettelemään. Toiseen kauppaan päästyämme hoitaja soitti ja lupasi tehdä paperin valmiiksi vastaanottoon odottamaan. Kysyi vielä tiedot Jaden vesirokosta ja puhelu päättyi. Hoidettiin ostokset loppuun ja ajettiin lääkärikeskukselle hakemaan todistus vesirokosta ja vietiin se koulunhoitajalle. Todistus oli kopio Jaden rokotelehdestä, jossa vesirokon kohdalla luki käsin kirjoitettuna: "ei tarvitse" ja nuoli selitykseen, jossa luki sairastanut vanhempien diagnosoiman vesirokon toukokuussa 2015. Tämä näytti riittävän hoitajalle ja saimme vihdoinkin Jaden paperit kuntoon.

Tiistaina 23.8. saatiin Race Brookin hoitajalta puhelu, jossa hän halusi meidät koululle selvittämään isompien lasten rokotuksia. Hän oli yrittänyt tulkita Suomesta tuotua rokotelehteä, mutta ei ollut ymmärtänyt kaikkea. Luvattiin ajella keskiviikko (24.8.) aamuna koululle asiaa selvittämään. Anne kävi hoitajan kanssa selvittämässä rokotukset ja täällä asiat näyttäisi olevan selvät puhumalla ja kertomalla, että lasten terveystarkastukseen on saatu varattua aika ja tarvittavat rokotukset (A- ja B- hepatiitti) laitetaan silloin. Meitä vaan mietityttää, miksi tätä tietoa hepatiitti rokotuksista ei ollut saatavilla Suomessa? Asiaa selviteltiin useamman tahon voimin, eikä mitään tietoa Suomen rokotusohjelmasta poikkeavista rokotteista löytynyt. Hepatiitti rokotteiden sarja olisi voitu aloittaa jo Suomessa, jos tieto olisi ollut saatavilla. Mahdollisesti sarjat olisi saatu hoidettua loppuunkin...

Keskiviikkona 24.8. olikin sitten vanhempien lasten kouluun tutustuminen. Aluksi kokoonnuimme koulun liikuntasaaliin, jossa rehtori piti meille kouluesittelyn. Samalla esiteltiin koulun turvallisuushenkilökunta sekä vanhempainyhdistyksen edustajat. Tämän jälkeen vanhemmille sekä oppilaille oli järjestetty kouluun tutustuminen. Meidän piti jälleen jakaantua, koska ekaluokkalaisille oli järjestetty oman esittelykierros, koska he pääsisivät tapaamaan opettajiaan. Muille uusille oppilaille oli oma kierroksensa. Joten päätimme, että Kaj menee Kasmirin ja Jaden kanssa ekaluokkalaisten kierrokselle ja Anne meni Kristerin ja Jasminin kanssa kierrokselle. Koulu kierrettiin, Kasmir tapasi opettajansa sekä Jasmin. Lopuksi kokoonuimme koulunruokalaan, jossa lapsille oli tarjolla vielä jäätelöä. Ennen kuin lähdimme kotiin vaihdoimme muutaman sanan koulun rehtorin kanssa. Rehtori vakuutteli meille, että kaikki tulee menemään lapsilla loistavasti ja jos ikinä tarvitsisimme jotain voisimme olla häneen yhteyksissä.

Hieman on erilaiset fiilikset lasten kouluista. Emme ole yhtään huolissamme, no ehkä hieman, Jasminin, Kristerin ja Kasmirin koulusta. Mutta Jaden eskarista meillä on hyvin ristiriitaiset tuntemukset. Toivottavasti tämä on vain alku kankeutta ja kaikki alkaa sujumaan, kunhan koulut alkavat. Lapsia jännittää ihan mahdottomasti ja pelottaa ja nämä tuntemukset purkautuvat mielen pahoittamisena ja riitelynä. Asioista on yritetty puhua ja koitettu tehdä lapsille mahdollisimman selväksi, mutta mikään ei tunnu helpottavan ehkä se koulun alkaminen on avain kaikkeen.

Jade tutustumassa koulubussiin / Jade getting to know the school bus

Ei näyttänyt jännittävän / Still with a smile on her face

Nyt tutustumaan luokkahuoneeseen / Now to visit the classroom

Naurattaa vaikka vähän harmittaa / A little disappointed but still smiling

Opettaja oli tehnyt kauniin kyltin / The teacher had done a beautiful sign  

Kolmen lapsen koulutarvikkeet / The school supplies for three kids

Isompien lasten kouluun tutustuminen / The orientation of the three older kids

Rehtori piti koulu esittelyn / The principal gave a school introduction

Kasmir löysi oman paikkansa / Kasmir found his own spot

We started the process of registering the kids to school by calling the Board of Education to find out to which school  our kids would be attending. We found out that Jade would go to Mary L. Tracy where they have the Kindergarten of Orange and the rest of the kids would go to Race Brook school. We also got the instructions to go to the school web pages to fill out the online registrations forms. After this we just waited for the next steps. From Race Brook we got almost immediately an email informing us that we should visit the school so that we could provide them the kids birth certificates and immunization records and the proof of residency in Orange. From Jade's school we only received an email informing us that there would be an orientation day on the 18th. Our neighbor Mia, who had already registered her girls to the same schools, informed us of the additional forms and documents required. She had even printed out all the documents for us.

When we saw the pile of papers we almost got discouraged. How could we ever get trough all of them. Fortunately Mia emphasized that the medical forms would be the most important ones. So Anne took the challeng and started to fill out the required documents. It took a while to get through all of them. Anne finished well passed mid night. From the medical documents we got the impression that here the only allergy a person might have is nut allergy. Apparently all schools are nut free.

We also received a letter from Jade's school where we got more information concerning the orientation day and Jade's bus badge for school transportation. From the letter we got the impression that everything was ready concerning Jade starting school. Well we would find out on orientation day.

Once we got all the papers ready for the other kids we organized a visit to the school on Wednesday 08/17. We have to say we got a very friendly and welcoming reception at the school, even the Administrative Assistant remembered the names of our kids. The staff in the office were very interested in our move to the US, how we were coping  and we even met the principal during our visit. We were able to provide all the requested documents to the school and the files of the kids were up to date. We were also informed that the school had just sent letters to students with more information concerning the teachers and the orientation day on Wednesday 08/24. We were reminded that the school would start on Monday 08/29 and that this day would be a full day, therefore it would be good for the kids to have their own water bottles, snacks and lunch if they would not eat the school lunch for 2,75$. They recommended us to reserve medical examinations for the kids, but they also knew that usually there are long queues to the doctors, so we were told to provide the medical reports as soon as we had them. When we registered our kids we did it according to the Finnish system and while we were at the school they checked if this was fine with them and the principal told us that he had nothing against it. In overall the visit to the school was very nice. We were relieved that everything seemed to be in order and our confidence to the school grew during our visit. Even the kids liked the school, especially the school playground.

Then came Jade's orientation day. With the confidence that we got from the previous day we were very excited when we left to the school. In the letter that we received we were informed that the orientation would take around 30 minutes and it would include a drive around the block with the school bus. Jade was excited and a little bit afraid when we left, but we tried to tell her all we knew about the day and at the same time reassure her that everything would go well. Our brave little girl. We went well beforehand to the school as we wanted to visit the school office to find out what paperwork had to be done. Apparently we were not the only ones. All the kindergartners of Orange came to this school and there was a queue to the office. We decided to split up. Kaj would wait his turn to the office and Anne would go with Jade to the cafeteria to listen to the instructions for the bus ride. The cafeteria was packed as there were the kids of three classes and their relatives. The noise was tremendous. A woman came to the cafeteria with a megaphone and warned everybody that she did not want to use it. This apparently worked as the noise level went down. Without any introduction she went directly to the main rules for the bus ride:

1. Bottoms should stay on the seat
2. Backs should stay on the backrests
3. No moving inside the bus and no touching. Talking was allowed, but no screaming

The bus driver was introduced and the kids were called to the line according to their teachers names. At this point Jade informed that she did not want to go, but Anne tried to cheer and encourage her and guided her to the line. At the same time Anne tried to control herself with a lump in her throat and trying not to show how scared she was. Our small princess going bravely to the bus, without any means to communicate. Once Jade was in the line Kaj came to the cafeteria with news that Anne should go to the office to meet the school nurse who had all Jade's medical papers and needed some more information concerning the papers. Anne went to meet with the nurse and got a ill-mannered reception. She was informed that Jade was not allowed to start school before all her medical documents were in order. We got more documents to be filled out and Anne noticed that the nurse was not able to read the documents we had with us from Finland. The nurse also had a problem understanding that we were coming from Finland as she was constantly asking us from which state were we coming from. We got the feeling that nobody was actually interested in Jade or how she felt and where she was coming from. Everybody who knows Anne will know at this stage that the anger inside her was building up, but she kept her anger in control as she knew how important the first impression is. So we left the office and went to see Jades classroom. Kaj used the opportunity to call doctors office and Anne filled out the new documents received, while Jade inspected the classroom. Jade felt a little disappointed as she was not able to find her name from the class board nor from the table, like the other kids. On our way out Anne returned the documents and informed the nurse that we had been in contact with the doctors office and we would have more news by the end of the day.

On the phone Kaj got instructions that we should visit the doctors office to open accounts for the kids, this was the only way to get things moving. So we drove directly to the practice. This time we got exceptionally good service from the staff in the office and we got the kids registered and they were able to find a time for Jade's examination for Saturday 08/20. On Saturday we all went to the practice and while Jade was visiting the doctor, Kaj and the kids watched TV in the waiting room. The examination started with the nurse checking Jade's hearing, vision (with a method that was very interesting to Anne), blood pressure, height and weight. Everything was in order. They took some blood samples from the finger and they also requested a urine sample. After the nurse had done everything a doctor and an intern came to make an interview. Anne tried to answer every question the best she could and during the questions we found out that our kids would need Hepatitis shots. This was interesting as we tried to find out what shots would be required for the US already from Finland and we were informed that the Finnish vaccination program would be sufficient here. In Finland hepatitis shots are not part of the program, so we were a little surprised. The doctor gave Jade two shots (again Anne was surprised as hepatitis shots are usually combination shots of hepatitis A and B). In overall the visit went very well. The staff was excellent and professional. Jade could say otherwise as she did not like the blood samples and the vaccinations, but after the lollipop she had forgotten all about them. We were happy. We had our papers ready and paid our invoice of 260$.

On Friday 08/19 the kids received the letters from the school. The letters had a lot of positive information concerning the upcoming school year and supply lists that seemed endless. So after Jade doctor's appointment we went to Target and Walmart to buy school supplies. Here most of the school supplies are not only for personal use, but also for classmates and teachers. So when you have three kids in school the amount of supplies is tremendous.

On Monday 08/22 we visited Jade's school to provide the nurse the papers we got from the doctors on Saturday. The nurse reviewed the papers and noticed that Jade did not receive a vaccination for chicken pox. Anne told the nurse that Jade suffered chicken pox in 2015 and this was discussed with the doctor on Saturday and therefore a vaccination was not needed. This wasn't sufficient for the nurse. She needed written proof that a vaccination was not needed. So once more we drove to the doctors office to sort this out. The receptionist told us that she would have to consult the doctor concerning this and as she did not know when she could do this, she took Anne's phone number and she would call us later. As we had some supplies still missing from the list we decided to go shopping in the meanwhile. We got to the second store when Anne got the call from the receptionist. She told us that she will do a paper for us and we could come and pick it up.  The document we got was a copy of Jade's immunization record with hand written statement that Jade had suffered chicken pox and this was diagnosed by the parents themselves. In addition it had a comment that a vaccination would not be needed. With this document we returned to the nurses office and got Jades papers for the school finalized.

On Tuesday 08/23 we received a call from the nurse of Race Brook, asking us if  we could come to the school to clarify the vaccination reports of the older kids. The nurse had tried to read the reports from Finland, but unfortunately she was not able to understand them. We promised to visit the school on Wednesday morning. Anne met the school nurse and after a short visit they were able to come to a conclusion about the papers and vaccinations.  Anne also informed the nurse that the rest of the kids would have their medical examinations mid September and they would get their hepatitis shots then. After the nurses visit we started wondering why the requirements for hepatitis examinations were not known by Finnish authorities. In Finland we contacted the local school nurse and a private medical company concerning the vaccinations and both informed us that the Finnish program was sufficient. If we would have known this beforehand we could have started the shots in Finland and we might have even finished the complete series of shots.

On Wednesday evening we had the orientation for Race Brook. The orientation started by a school presentation by the schools principal. We were also introduced to the schools security personnel and the schools PTA. After this the school had organized a visit to the schools premises. At this stage we had to divide into two groups, as their was a separate group for the starting first graders and a separate group for new students. So we decided that Kaj would go with Kasmir and Jade to meet Kasmirs teacher and Anne would take the tour with Krister and Jasmin. We went through the whole school and even Jasmin was able to meet her teacher. The school tour ended in the school cafeteria where the school served ice cream to the kids. We also had a short chat with the principal and he convinced us that the kids would have a great time in the school and if we ever needed something we could contact him.

We have mixed feelings about the schools. We are not worried, well a little bit, about Jasmin's, Krister's and Kasmir's school, but we are a little bit concerned about Jade's kindergarten. Let's hope that this is only due to schools starting and once everything is settled everything will be fine. Our kid's are both excited and scared and they often show it by being grumpy and by fighting. We have tried to prepare them for school as well as we can, but nothing seems to help. Maybe the key for everything is that schools start.

Vihdoinkin saamme auton / We finally get the car

Kaj aloitti loman maanantaina 15.8. ja kauan odotettu DMV:n soitto tuli tiistaina. Olimme jo lasten kanssa altaalla, kun Hamdenin DMV:ltä tuli soitto,  jossa ohjeistettiin saapuman toimistolle mahdollisimman pian ja ilmoittautumaan tiskille 15. Ei muuta kuin lapset ulos altaasta, syömään nopeasti lounasta ja sit nokka kohti Hamdenia. Kaj tiputettiin DMV:n eteen ja Anne meni lasten kanssa East Rock parkin leikkikentälle odottelemaan. Tällä kertaa ei DMV:llä kauaa nokka tuhissut. Alle puolituntia ja Kaj oli ulkona toimistolta Osavaltio ID mukanaan.

Keskiviikon päätimme pyhittää kokonaan auton hankintaan. Heti aamusta kävimme vakuutusyhtiössä hankkimassa autolle vakuutuksen. Kaj oli jo tutkinut hintoja ennakkoon ja kaikilla oli lähestulkoon samat hinnat. Päädyimme hankkimaan vakuutuksen Geicolta, koska olimme kuulleet, että heidän kauttaan saa vakuutuksen ilman ongelmia. Tämä tieto piti paikkansa. Kaj tuli toimistosta ulos alle puolessa tunnissa vakuutuspaperit mukanaan.

Seuraavana kohteena oli pankki. Autoliike vaati maksuksi pankin hyväksymää shekkiä, joten ei muuta kuin Milford pankkiin tapaamaan meidän vakio pankkivirkailijaa. Kymmenen minuuttia ja meillä oli shekki mukana. Nyt meillä oli kaikki kasassa joten Kaj soitti autoliikkeeseen ja kyseli, koska auto päästäisiin hakemaan. Sovimme tapaamisen kello 14:00, jotta saisivat kaikki vaadittavat paperit kuntoon. Ainoa mitä tarvitsivat ennen tapaamista, oli kopiot Kaj:n ID:stä sekä vakuutustodistuksesta. Kaj otti niistä kuvat ja lähetti ne tekstiviestillä Stevelle meidän automyyjälle.

Olimme niin innoissamme uudesta autosta, että olimme Bradfordissa hyvissä ajoin ennen sopimaamme aikaa. Heti aluksi kävimme tarkistamassa auton ja meille esiteltiin loputkin auton toiminnot, jota meille ei vielä oltu esitelty. Tämän jälkeen Kaj kutsuttiin rahoituspäällikön puheille, jossa täytettiin tuttuun tapaan muutama lomake. Pikaisen arvion mukaan noin kymmenen eri lomaketta, sisältäen autoliikkeen lomakkeet sekä DMV:n lomakkeet. Alle tunnissa kaikki oli hoidettu ja autossa oli kilvet kiinni ja olimme matkalla New Havenin Alamoon palauttamaan vuokra-autoa.

Nyt on taas yksi asia vähemmän josta murehtia kun on oma auto alla. Enää edessä ajokortin hankinta, mutta siitä lisää lähitulevaisuudessa.

East Rock parkin leikkikenttä / The playground in East Rock park

Autoa tarkistamassa / Checking the car

Vielä ei ole rekisterikilpiä / Just before the plates

Kilvet ja lisäviimeistelyt / Plates and a final touch 

Uuden auton kunniaksi vietiin lapset Five Guysiin syömään / To celebrate the new car we took the kids to Five Guys

Siellä oli ranskalaisilla kokoa / A small portion of french fries

Siinä se sitten on / There it is

Osavaltio ID oli ehkä huonoin sijoitus pitkään aikaan. Saimme kortin neljä päivää ennen ajoharjoittelulupaa ja kun saimme luvat otettiin tuo kortti pois / The state ID must have been the worst investment for a long time. We got the ID four days before the trainers permit and once we got the permits, they took the ID away.

Kaj started his holidays on Monday 08/15 and the long waited call from DMV came on Tuesday morning while we were at the pool with the kids. We were instructed to arrive to the DMV office as soon as possible and to report to the person on cashier 15. We got the kids out of the pool, had a quick lunch and drove to Hamden. Kaj was dropped in front of the office while Anne went to the play ground in East Rock park with the kids. This time the visit to DMV was very short. In less than a half an hour Kaj was out of the office with his state ID.

We decided to dedicate the whole Wednesday to organize everything so that we could get the car. We started with a visit to the insurance company. Kaj had done some research beforehand concerning insurance companies and noticed that there were no big differences in prices between different companies. So in the end we decided to go with Geico, because we had heard that as a foreigner getting an insurance from them would be easy. We found out that this was true. Again less than 30 minutes and Kaj came out of the office with the required insurance documents.

Next visit the bank. The dealer had requested a bank certified check, so we drove to Milford bank to meet with our bank contact. In less than 10 minutes Kaj was out of the bank with the check. Now we had everything that was requested so Kaj gave a call to the dealership to find out when we could go a get the car. Kaj agreed a time for 2:00pm so that the dealership would have enough time to get the documents ready. The only thing they needed before the appointment was a copy of the state ID and the insurance card. Kaj took pictures of the requested documents and sent them to Steve, our dealer, via SMS.

We were so eager the get the car that we arrived to Bradford way before our appointment. The first thing we did with Steve was to check the car and he showed us all the functions in the car that we had not seen before. After this Kaj was invited to meet with Finance Manager. and as usual they filled out / signed several documents, including the dealerships forms and DMV's documents.  In less than an hour we were out of the dealership with the plates on our car and on our way the New Havens Alamo to return the rental car.

Now that we have the car we have one thing less to worry about. The next phase related to the car is to get the drivers licence, but more about that later.

Autoa hankkimassa / Looking for a car

Kaiken muun hässäkän ohella olemme yrittäneet edetä auton hankinnan kanssa. Vaiheethan menivät niin, että ensiksi piti hankkia viisumi. Kun viisumilla saapui maahan sai, passiin sekä tiedostoihin I-94 merkinnän. Tällä merkinnällä ja viisumidokumenteilla pystyi hakemaan sosiaaliturvatunnusta ja heti kun sai sosiaalitunnuksen saa luvan anoa harjoittelulupaa. Kun saimme kaikki nämä vaiheet suoritettua, Kaj kävi DMV:n sivuilla tarkistamassa toimistojen aukioloaikoja ja tarvittavia dokumentteja ja samalla huomasi, että DMV:lle piti varata nykyään aika harjoittelulupaa varten. Ei auttanut muu kuin varata aika. Yllätykseksi ensimmäiset vapaat ajat olivat vasta elokuun lopulla. Kaj kävi kaikki Connecticutin toimistot läpi ja sai loppujen lopuksi varattua ajat Old Saybrookin toimistolta Elokuun 19:sta. Kaiken kukkuraksi DMV:n sivuilla oli jonkinlainen häiriö kun aikoja varattiin, joten Annelle saatiin varattua aika 8:45 ja häiriön jälkeen Kaj aika siirtyi kello 8:30:stä kello 13:30:een. Tämä nyt siirtäisi auton hankintaa kuukaudella ja pidentäisi jälleen vuokra-auton käyttöä.

Emme kuitenkaan antaneet tämä lannistaa meitä. Päätimme silti käydä ennakkoon autokaupoilla tutkimassa minkälaisia autoja oli tarjolla. Kaj oli tehnyt ennakkoon hieman tutkimustyötä ja markkinoilla oli viisi automallia, johonka sopisi yli kuusi matkustajaa ja olisi vielä meidän hintahaarukassa. Päätimme käydä tutkimassa nämä autot: Honda Odyssey, Dodge Grand Caravan, Toyota Sienna, Kia Sedona LX sekä Nissan Questin. Päätimme käydä kaikki autoliikkeet kerralla läpi lauantain  (23.7.) aikana. Aloitimme tottakai Hondan liikkeestä. Emme sen takia, että se oli Honda vaan sen takia, että autoliike oli New Havenin pohjoispuolella. Tutustuimme Hondaan huolella, täytimme kaikenlaisia papereita myyntiliikettä varten ja kävimme tekemässä pienen ajelunkin myyjän kanssa.  Pääsimme itsekkin ajamaan autolla, mutta suljetulla kirkon parkkipaikalla. Meillähän ei ole paikallista korttia.

Dodgen autoliike oli n. 2 km päässä Hondan autoliikkeestä ja se oli seuraavana kohteena. Samanlaiset dokumentit täytimme tässäkin liikkeessä ja kävimme tutustumassa vuoden 2015 mallin Grand Caravaniin. Auto oli samanhintainen kuin Honda, mutta varustetasoltaan huomattavasti parempi sekä säilytystilat olivat monta kertaa paremmat. Lisäksi myyjä kertoi meille, että heille oli juuri saapunut vuoden 2016 Grand Caravan, jossa oli mittarissa n. 14 000 mailia. Valitettavasti auto ei ollut sillä hetkellä nähtävillä, koska oli huoltamon puolella, mutta varustelultaan tämä oli parempi kuin auto jonka näimme. Kerroimme myyjälle ongelmastamme, ettemme voi heti ostaa autoa ennen kuin meillä olisi harjoittelulupa. Myyjä kertoi meille, ettei lupaa välttämättä tarvitse odottaa. Auton voi ostaa osavaltiohenkilökortilla sekä kansainvälisellä ajokortilla ja henkilökorttia varten ei tarvitsisi varata DMV:lle edes aikaa. Samojen dokumenttien pitäisi riittää myös vakuutusyhtiölle. Kiitin myyjää tästä tiedosta ja jatkoimme matkaa. Kävimme pikaisesti lasten kanssa Wendy's ravintolassa ja jatkoimme matkaa Toyotalle.

Kävimme tutkimassa Siennan autoliikkeen pihassa ja totesimme, että se oli selvästi Dodgea ja Hondaa huonompi vaihtoehto, joten siitä emme olleet kiinnostuneet. Päätimme ettemme enää menisi katsomaan Kiaa tai Nissania. Meillä on vuokra-autona Kia Sedona LX, joten se oli meille ennestään tuttu ja Nissan ei missään vaiheessa houkuttanut meitä. Joten päätimme loppupäivän viettää Westfield Ostarilla, Trumbullissa.

Sunnuntaina Kaj tutki DMV:n sivuja ja selvitti osavaltionhenkilötodistusta. Sitä varten tarvittaisiin: Passi, I-94 todistus, muutaman kirjeen, jolla todistettaisiin, että asumme Connecticutissa sekä B-230 lomake. DMV sivuilta löytyi lomake, jolla lomakkeen sai tilata kotiin täytettäväksi. Ei muuta kuin lomake tilaukseen. Lisäksi tutkimme kansainvälistä ajokorttia ja sellaisen saisi AL:lta viikon sisällä ja lomakkeen voi esitäyttää netissä. Ei muuta kuin kortti tilaukseen. Lauantai päivän sekä koko sunnuntain kävimme Anne kanssa keskusteluja autoista ja päätimme vierailla Dodgen liikkeessä vielä maanantaina uudestaan katsomassa tuota vuoden 2016 mallia.

Maanantaina ajoimme Kaj:n töiden jälkeen Branfordiin ja tällä kertaa pääsimme tutustumaan meille tarjottuun autoon. Myyjän tiedot pitivät paikkansa. Auto oli paremmin varusteltu kuin vuoden 2015 malli ja siinä oli vielä takuutkin voimassa. Kaj pääsi vielä koeajamaankin autoa. Myyjä kylläkin istui koko matkan ajan pelkääjän paikalla. Koeajon jälkeen pyysimme autosta vielä lopullisen tarjouksen ja loppujen lopuksi päätimme Annen kanssa, että tämä olisi meidän tuleva auto, joten jätimme autosta käsirahan. Nyt hoitamaan paperit ja vakuutukset kuntoon, niin saadaan autokin käyttöön.

Autoliikkeessä autoihin tutustumassa / Visiting car dealers

Valittu auto Dodge Grand Caravan / The car we chose Dodge Grand Caravan

Jaden uudet kengät / Jade's new shoes

Westfieldista löytyi Jassukin uudet kengät / We were able to find new shoes for Jasmin also from Westfield

Sunnuntaina kävimme Ikeassa hakemassa ne puuttuvat lipastot ja vähän muutakin / On Sunday we went to Ikea to get those cabinets we needed and a some extra stuff

Kyllä täällä joskus myös sataa / The sun does not shine everyday

Alongside everything else we have tried to proceed with the purchasing of a car. The overall phases were: First we had to get a Visa. Next phase was to arrive to the country with the visa and get from immigration the I-94. With this and with the visa applications we could apply for a social security number and as soon as we have the social security number we could apply for the drivers license trainers permit. The moment Kaj received the social security card, Kaj visited the DMV pages to see the opening hours of the offices and to see what would be requested to apply for the permit. At this time we noticed that the mode of operation of DMV had changed and now it was necessary to pre-schedule the appointment with DMV. So we started to organize the appointment. To our surprise the first available times were in the end of August. Kaj went through all the DMV's in Connecticut and was able to get appointments for us at Old Saybrook on August 19th. Of course when we were booking the times there was a disruption in the pages and the times we got were 8:45 am for Anne and Kaj had a time for 8:30am, but due to the disruption the time was postponed to 1:30pm. Because our appointments are late August this means we will have to continue using a rental car and we are not able to buy a car before September.    

We did not allow this delay to discourage us, so we decided to visit car dealers anyway to see what type of cars were available in the market. Kaj had done some research in advance and found out that there were five models of cars in the market that were suitable for our family and inside our budget. We decided to go and see these five cars on the Saturday (07/23): Honda Odyssey, Dodge Grand Caravan, Toyota Sienna, Kia Sedona LX and Nissan Quest. Of course we started from the Honda dealer. Not because it was Honda, but because the dealer was Northeast from New Haven. We studied the Odyssey carefully, filled out several documents and took a test drive with the dealer. We even got to drive the car, but on an empty parking lot as we did not have a local drivers license.

The Dodge dealership was only few miles away from the Honda dealer so this was our next stop. We filled out similar documents at this dealership and we went to see a 2015 Grand Caravan which was available at the parking lot. This car was the same price range as the Honda, but the level of equipment's and storage space was way better than in the Honda. In addition the seller told us that they had a 2016 model available which had only 14 000 miles and the level of equipment was higher than the one of the model we saw. Unfortunately we were not able to see this car as it was in the body shop. The told the seller about the problem we were facing and he told us that this wasn't a problem. According to him he had sold cars to foreigners before and in these cases a state ID and international drivers license would be enough. These same documents should be enough for the insurance company as well. We thanked the seller and continued our way to the Toyota dealership. Stopping on the way to Wendy's to have some lunch.

Once we got to the Toyota dealership we saw a Sienna on the parking lot and went to study it. Immediately we noticed that the level of equipment and the overall design was nothing compared with Dodge and Honda, so we decided not to even go inside to ask for more details. At the same time we decided not to continue visiting the other dealerships. We have a Kia Sedona LX as a rental car, so we know enough about this model. And Nissan has never attracted us so we decided to visit the Westfield Mall in Tumbull instead.

On Sunday Kaj visited the DMV pages and investigated what would be needed for a state ID. The requirements were: passport, I-94, proof of residency in Connecticut and a B-230 form had to be filled out. From the DMV pages we were able to find a form which could be used to order the B-230 form home to be filled out. In addition we studied how to get an international drivers license and found out that we could order it from the Finnish Car Federation. We could fill the form online and it would take a week to get it. So we filled the application. The remaining of Saturday and on Sunday we continued discussion with Anne concerning the cars and decided that we would visit once more the Dodge dealership on Monday to evaluate the 2016 model.

On Monday we went to Brandford after Kaj's work and this time the car was available. What the seller told us on Saturday was true, the car had a better equipment level and it still had a valid warranty. Kaj even got to test drive the car. Of course the seller sat on the passenger seat the whole time. After the test drive we asked for a final offer for the car and after a short negotiation we decided that this would be our new car and paid a deposit for it. Now the only thing we have to do is get the state ID, International Drivers license and insurance and we will be able to get the car out of the dealership.