Kuva Premium loungesta
Kennedyn lentokentälle New Yorkiin laskeuduttiin vähän vaille neljä päivällä. Passin tarkastukseen jonotettiin pitkään, mutta itse tarkastus sujui mutkitta. Käveltyämme tuloaulaan alettiin etsiskellä Kajn meille tilaamaa kyytiä. Hetken haettuamme saatiin aulaemännältä ohjeita, että kyyti pitää soittaa paikalle aulapuhelimella. Kaj soittamaan ja saatiin lisäohjeet. Keskimmäisistä ovista ulos ja odottamaan autoa, jossa lukee meidän nimi. Auto saapuu noin seitsemässä minuutissa... Hyvä, siis ulos odottaman... Ulos astuttuamme meille tarjotaan shuttle kyytiä, taksia, jne. selitetään, että ollaan kyyti jo varattu ja odotellaan autoa... Jonkun ajan kuluttua Kaj huomaa mustan auton jonka ikkunasta heiluu lappu jossa lukee KAJ, sen täytyy olla meidän kyyti... Mutta autossa istuu jo iäkäs nainen???? Kuski yrittää selvittää tilannetta ja tullaan siihen päätelmään, että nainen on jostain syystä hypännyt väärään autoon. Kuski lähti etsimään naisen kyytiä ja nainen tulee meille selittämään, että on menossa Manhattanille 35 kadulle ja me mennään 40 kadulle, niin sehän on matkan varrella. Hän on 75 vuotias ja vain New Yorkissa voi kuski jättää iäkkään ladyn ilman kyytiä... Kuski palaa autolleen ja kertoo naisen kyydin olevan ihan pian paikalla, nostaa naisen tavarat autosta ulos ja ohjaa meidät kyytiin... ??? Miten me voidaan tuo nainen jättää tuonne??? Tuleekohan hänen kyytinsä varmasti? Oltaiskohan me kuitenkin mahduttu yhteen autoon? Noh, myöhäistä jossitella, nyt mennään. Autoja on paljon, kaistoja on monta, välillä seistään ruuhkissa, kuski huokailee, mutta ei puhu mitään...
Noin puolentoista tunnin matkan jälkeen ollaan hotellin edessä. Kiiruusti matkatavarat huoneeseen ja liikkeelle. Ilta-aikaan katsomaan valaistuja kohteita, kävelymatkan päässä olivat Empire State Bulding, Chrysler Building, Rockefeller Center ja Times Square. Alkuun kuuliaisina suomalaisina pysähdyttiin punaisiin valoihin, mutta pian huomattiin, että ei kukaan muu pysähdy. Punaisia päin kävellään, kunhan on varmistanut ettei tule autoja. Tässä vaiheessa alkoi jo matkaväsymys painaa ja käytiin hotellin vieressä olevasta "kaupasta" hakemassa snacksejä huoneeseen. Yritettiin jotain telkkarista katsella, mutta aika pian molemmat pilkittiin... Vain herätäksemme kolmen aikoihin aamuyöstä. Kaj katseli koripalloa ja minä hyödynsin hotellihuoneen ilmaista wlania... Ajoittain pieniä silmällisiä torkkuen. Lopulta seitsemän aikaan luovutettiin ja noustiin ylös.
Empire State Building
Chrysler Building
Rockefeller Center
Time Square
Aamupalalle mentiin Starbucksiin. Ajattelin rohkeasti kokeilla jotain uutta... Kaj valitsi tylsästi appelsiinimehun, minä päädyin johonkin vihreään mehuun, pöydässä luin pullon kyljestä sen sisältävän ainakin selleriä, pinaattia, lehtikaalia, persiljaa, limeä ja sitruunaa... Rohkea rokan syö. Olihan kokeilu, en ehkä kokeile toista kertaa. Yritin vaan vakuutella itselleni, ettei se haittaa mille se maistuu, mutta kuinka hyvää se minulle tekee... Hyvät naurut ainakin saatiin. Naurulla on hyvä aloittaa päivä.
Oltiin ystäväni Niinan kanssa sovittu, että tavataan Time Warner Centerissä kymmenen aikoihin hänet ja perheensä. Luovutettiin huone pois ja jätettiin matkatavarat säilytykseen ja lähdettiin kävelemään kohteeseen. New York pisti parastaan sään puolesta, aurinko paistoi ja lämmintä oli vähintään 10 astetta, ihanan keväistä. Tavattiin Niina perheensä kanssa ja mentiin Central Parkiin leikkipuistoon. Suunnistettiin yhdessä myös lounaalle. Hyvän ja iloisen Intialaisessa ravintolassa syödyn lounaan jälkeen tiemme erosivat.
Central Park
Time Warner Center
Kajn kanssa käveltiin Herzille, kysymään olisiko meidän vuokra-auto mahdollisesti jo valmiina. Ja olihan se, siis auto alle ja kohti hotellia noukkimaan matkatavarat ja siitä suunta kohti Milford/Orangea CT. Ajomatka kesti noin kaksi tuntia. Kaj suuntasi ensin Stop&Shop -kauppaan, jotain syötävää hakemaan... Vaikuttava paikka, järisyttävä hevi osasto ja hylly toisensa perään erilaisia ruokatavaroita ja vähän muutakin. Hätäisesti tehtiin ostokset ja painuttiin hotellille. Vähän syötävää ja hetken päästä molemmat on taas pilkillä... Viisainta mennä nukkumaan. Vain herätäkseen aamuyöllä neljältä.
Torkahtelua ja lopulta noustiin puoli seitsemältä. Aikaerohan on seitsemän tuntia Suomenaikaa jäljessä. Lapsille kotona se oli vähän vaikea ymmärtää, jos asiaa tai kerrottavaa oli kotona lounasaikaan eli noin klo 12, oli kello meillä viisi aamulla... Voitte kuvitella millaisia tilanteita tästä seurasi. Aamupalan jälkeen Kaj lähti töihin ja minä jäin huoneeseen lukemaan, katselemaan telkkaria ja odottelemaan... "Lapsenvahtini" saapuisi minut noutamaan hotellin edestä ennen lounasta. Lähdin hyvissä ajoin ulos ja kävelin hotelli rakennusta ympäri kolme kierrosta, sitten alkoi jo pihassa olleet remonttimiehet katselemaan touhujani. Jäin sitten pääoven viereen aurinkoon seisoskelemaan. Mia tulikin melko pian ja lähdettiin ajelulle. Mia ajelutti ympäriinsä Milfordissa ja Orangessa, niin että olin jo ihan päästäni pyörällä. Mutta se jäi mieleen, että PEZit ja SubWay ovat lähtöisin täältä. Miehet tavattiin lounaalla ja Kaj tuli minut hakemaan Mian ja perheen asunnolta. Käytiin hotellilla vaihtamassa vaatteet ja lähdettiin Mikon ja lasten kanssa West Haven rantaan kävelemään/pyöräilemään. Päivä oli tulossa päätökseen ja painuttiin hotellille. Käytiin hotellin kuntosalilla vähän nostamassa sykettä ja sen verran nousi hiki pintaan, ettei tohtinut lähteä mihinkään syömään, onneksi oltiin Stop&Shopista ostettu evästä. Yritettiin katsella Oscar gaalaa telkkarista, mutta... Taas tuli uni varhain, mutta niin tuli herätyskin.
West Haven shoreline
Hotellimme
Neljältä herättiin siihen, kun minun puhelin sinnikkäästi tärisee pöydällä laturissa. Vääntäydyin ylös katsomaan, kuka soittaa... Vieras numero... Sen täytyy olla lehtimyyjä... Pari sadattelua ja ärräpäätä myöhemmin yritän nukahtaa uudelleen... Ei tule mitään... Aikani tyynyä korjailtua nousin ennen herätystä, onpahan aikaa olla turhamainen ja maalata silmät ja harjata hiukset. On muuten sellaista luksusta, mitä kotona harvemmin ehtii... Olin päättänyt selvitä aamupäivän omillani, ilman lapsenvahtia, onhan Miallakin velvollisuuksia sekä muuta tekemistä. Pyysin Kajtsun viemään minut töihin mennessään takaisin Stop&Shop kauppaan. Olisin kävellyt kaupalle, mutta hotellin ohi ei kulkenut kuin iso tie Marsh Hill Road ja sen laidassa hilluminen saattaa herättää paikallisissa ihmetystä ja siten myös poliisien kiinnostuksen... Sellaista huomiota en nyt kaivannut, joten turvallisempi valinta oli ottaa Kajlta kyyti. Kaupassa ei ollut edes valot päällä, kun sisälle menin, ovet kuitenkin olivat auki. Sahasin hyllyjen välejä huolellisesti ja tutkin hyllyjen sisältöjä... Katselin millaisia ruoka-aineita löytyy. Valinnan varaa on paljon ja loppupelissä kaikki on vain omista valinnoista kiinni. Aivan mieletön kaksi tuntinen, enkä ostanut kuin kasvovoiteen... Siirryin Connecticut Post Mallille, reippaasti kävelin parkkialueiden ja tien yli sisäänkäynnille. Siellä jatkoin taas vaeltelua, kauppoja on silmänkantamattomiin, karttaa kauppakeskuksesta en löytänyt ja opasteetkin olivat niin sun näin... Katselin, tutkailin ja vaelsin käytäviä. Kaj soitti ja sovittiin, että nähdään lounaalla ostoskeskuksen ravintola-alueella, jouduin siis myös suunnistamaan ilman karttaa... Montakohan kilometriä olin tähän mennessä jo kävellyt? Löysin kohtaamispaikan lopulta ja päästiin syömään. Lounaan jälkeen miehet lähtivät takaisin töihin ja Mia lähti viemään minua outlet ostoskeskukseen... Tuli tunne, että Michael Kors, Ralph Lauren, Gap, yms, yms... tulevat vielä kovin tutuiksi. Tuliaisia tuli hankittua. Täältä lähdettiin hyvissä ajoin niin, että ehdin neljäksi Kajn kanssa tapaamaan asunnon esittelijää Grand Reserveen. Meille esiteltiin yleiset tilat, oleskelutila, kuntosali, uimaallas, grillausalue, yms ja lisäksi käytiin vapaana olevassa asunnossa. Kajn kanssa otettiin hiukan karkeita mittoja ja mietittiin mitä huonekaluja mahtuu ja miten? Kun esittely oli ohi lähdettiin hotellille. Käytiin hotellin vieressä olevassa Australia henkisessä ravintolassa Outbackissä syömässä ja sen jälkeen vaihdettiin vaatteet ja käytiin jälleen vähän kuntosalia kuluttamassa. Jostain käsittämättömästä syystä ei unta tarvinnut nytkään hakea.
Grand Reserve talot
Grand Reserve uima-allas
Tänne ei siis tosiaan tultu nukkumaan, herätys reilusti ennen herätyskelloa... Nyt jäin hotellille tappamaan aikaa telkkarin ja kirjan parissa, kun Kaj lähti töihin. Minut tultiin noukkimaan lounaalle hotellilta, jonka jälkeen Kaj jätti minut jälleen ostoskeskukseen. Virhe... Suuntasin suoraan Victoria secretsille. Siellä sitten kuluikin hyvä tovi. Myyjä otti mitat ja toi soviteltavaa ja, kun mieluisa malli löytyi alkoi värin miettiminen ja sitten muiden tykötarpeiden miettiminen... Kassan kautta ja kiiruusti etsimään tuliaisia. Löysin jonkunlaisen pelikaupan, joka sisälsi reilusti muitakin tuotteita ja sieltä löytyi. Kaj tuli hakemaan minut ennakkoon sovitulta ovelta klo 14.15. Ajeltiin Stratfordiin tapaamaan asunnonesittelijää Avalonille. Saman kaltainen esittelykierros kuin edellisenä päivänä. Kyllä, täällä voisi kuvitella asuvansa... Vielä Kajn kanssa ajeltiin ostoskeskukselle... Virhe... Mentiin urheilukauppaan, no löysihän Kajkin itselleen jotain ja lisää tuliaisia lapsille. Tästä suunnattiin Mian ja tyttöjen kanssa syömään plan B:hen, alueen kehuttuja hampurilaisia. Olivat muuten hyviä, eikä massa hampurilaisketjuista kannata edes puhua samana päivänä. Käytiin vielä työille lukemassa iltasadut ja toivottamassa hyvät yöt, ennen hotellille menoa. Ei jaksettu edes kuntosalille mennä, ehdittiin vähän seuraavaa päivää suunnitella ennen nukahtamista.
Healthy Breakfast
Avalon Stratford
Avalon Stratford
Torstai aamu, herätys, kotiin lähtö päivä... Jäin hotellille pakkaamaan tavaroita, kun Kaj lähti vielä töihin. Minut haettiin hotellilta puoli kahdentoista aikaan ja käytiin vielä Teknoware Incillä sanomassa heipat. Jonka jälkeen suunnattiin Mikon kanssa lounaalle. Lounaalta käännettiin auton nokka kohti JFKn lentokenttää. Ajomatka sujui kohtuullisesti, joitakin ruuhkia ja odotteluja, mutta näihin on totuttava. Kentällä oltiin kuitenkin reilut kaksi tuntia ennen klo 17:15 bordausta paikallista aikaa. Loungessa nautittiin virvokkeista ja snackseistä. Lento kesti noin seitsemän ja puoli tuntia, joka kului elokuvia katsellen ja minä ehdin ehkä tunnin tirsatkin ottaa. Helsinki-Vantaalle laskeuduttiin noin 8.40 perjantai 4.3. aamuna. Vielä ajomatka kotiin ja jakamaan tuliaiset Villähteen villeille. Joilla oli paljon kerrottavaa heidän viikostaan mummin ja vaarin kanssa.
Merritt Pkwy tie 15
Ruuhka Merritillä. Kaatoivat puita tien varresta
Manhattan Whitestone Bridgeltä
Ruuhka Van Wyck Expy tie 678
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti