Muuttokuorma saapuu / Our container arrives

Ensimmäinen viikkomme täällä sai lisää hyviä uutisia kun Kaj:n sosiaaliturvakortti saapui postissa lauantaina. Kaj:lla oli tiedossa työmatka Kanadan puolelle ja kortin saapuminen tiesi sitä, ettei hakemuksen kanssa tulisi enää ongelmia Kaj:n poistuessa maasta. Anne käytti lauantaipäivän hyödykseen vierailemalla outletissä Mian kanssa. Sillä aikaa Kaj vietti lasten kanssa aikaa altaalla ja vierailemalla muutamassa huonekaluliikkeessä etsimässä parvekkeelle kalusteita. Yleisesti ottaen täällä on halvempaa kuin Suomessa, mutta huonekalut ovat täällä järkyttävän kalliitta. Vierailimme noin kymmenessä liikkeessä ja halvimmillaan puisen parveketuolin olisi saanut 545 dollarilla. Onneksi Anne luki paikallista lehteä ja huomasi Christmas Tree shopin mainoksen, jossa myytiin kokonaista parvekesettiä (sisältäen tuolin, pöydän sekä jalkatuen) alle 100 dollarilla. Käytimme siis lauantai iltapäivän parvekekalusteita ostellessa. Lauantai oli myös tyttöjen nimipäivä sekä meidän hääpäivä. Joten Kaj vei lapset aamulla Smoothie Kingiin ja iltapäivällä kävimme Puerto Vallartassa syömässä Meksikolaista koko perheen voimin. Olimme jopa niin hurjia, että kävimme ostamassa paikallisesta Alkosta viiniä, huomataksemme kotona, ettei meillä ollut viinipullonavaajaa.

Sunnuntaina olikin sitten Kristerin syntymäpäivä. Aamupäivän vietimme altaalla ja iltapäivällä kävimme taas ostoksilla, mukaan lukien Home Deposta ostamassa sähkövääntimen, jotta saisimme kasattua parvekekalusteemme. Synttäreiden kunniaksi kävimme iltapäivästä Dip Topissa jäätelöillä. Muuten ihan mukava paikka, mutta pehmikset olivat niin isot, että suurin osa jäätelöstä valui lasten vaatteille ja maahan.

Maanantaiaamuna olimme suunnitelleet menevämme jälleen kerran New Havenin sosiaalitoimistoon, mutta Kaj töiden takia siirsimme sen tiistaille. Heti tiistaiaamusta lähdimme ajelemaan kohti New Havenia ja tällä kertaa löysimme helposti perille, olimmehan olleet täällä juuri edellisellä viikolla. Tällä kertaa menimme kaikki rakennukseen sisään, koska emme tienneet mitä papereita Anne tulisi tarvitsemaan mukanaan. Tällä kertaa meitä ennen oli 32 ihmistä ja melkein kaksi tuntia saimme odottaa, ennen kuin Anne kutsuttiin tiskille. Heti kättelyssä meille selvisi, ettei Anne saisi sosiaalitunnusta, koska ei tee täällä töitä. Selitimme, että Anne tarvitsee tunnuksen ajokorttia varten, mutta virkailija totesi, että käytäntö on muuttunut ja Annelle kirjoitettiin virallinen kirje, jolla hän voisi sitten hakea ajokorttia. Paluumatkalla New Havenista Kaj poikkesi vielä pankissa anomassa itselleen pankkikorttia ja n. 15 minuutin jälkeen Kaj palasi autolle pankkikortti mukanaan. Kaj tiputettiin vielä kiireesti töihin, koska Mikolla ja Kajlla oli vielä edessä reilun kuuden tunnin ajo Montrealiin.

Kaj oli Kanadassa tiistai iltapäivästä torstai iltapäivään. Työmatkan ajan Anne ja lapset viettivät suurimman osan ajasta kotona ja uima-altaalla. Torstaina Kaj saapui kotiin firman pakettiautolla Esa mukanaan. Esa oli tyhjentämässä asuntoaan ennen perjantain paluuta Suomeen. Esalta saimme liudan tavaroita, mukaan lukien ruokapöydän ja siihen kuuluvat tuolit, rasvakeittimen, silitysraudan sekä laudan, mausteita, pesuaineita sekä joulukuusen jalan.

Perjantaina odoteltiinkin kontin saapumista. Niemen yhteistyökumppani oli ilmoittanut Kajlle alkuviikosta, että kuorma saapuisi perjantaina kello 11 ja 12 välillä. Riippuen ruuhkista. Kuorma ei jostain syystä saapunut sovittuna ajankohtana ja lapset alkoivat jo kyllästyä odotteluun, joten menimme altaalle uimaan. Kerkesimme altaalla olemaan n. 40 minuuttia kun rekka ajoi parkkipaikalle kello 12:40. Lapset ja Anne jäivät altaalle ja Kaj lähti muuttajien kanssa selvittelemään  miten toimittaisiin. Kajlle lyötiin laatikkolista käteen ja sai tehtäväkseen kirjata ylös jokainen laatikko, joka tulisi ovesta sisään. Asunnossa oli yksi mies joka aloitti sänkyjen sekä sohvan kasaamisen, sitä mukaan kun osia tuli sisään. Sillä välin kun kolme neljä muuta miestä kantoi laatikkoja sisään. Laatikot oli sisällä reilussa tunnissa ja jokainen laatikko saapui perille ja ehjänä. Lopun ajasta miehet kasasivat sänkyjä. Kun laatikot oli saatu sisälle, oli asunnossa ollut mies kasannut jo meidän sängyn sekä osan sohvasta. Suurin haaste oli lasten kerrossängyt, joiden kasaamiseen viidellä miehellä meni yli puolitoistatuntia. Ongelmana oli, ettei meillä ollut mitään ohjeita niiden kasaamisen eikä meistäkään ollut paljon apua, kun emme muistaneet miten ne oli kasattu. Sillä aikaa kun miehet kasasivat sänkyjä Kaj ja Anne tyhjenisivät laatikoita, eteenkin astioita, varmistaen, että ne olivat kaikki ehjiä. Kokonaisuudessaan miehillä meni n. kolme tuntia ja he lähtivät kohti New Yorkia vähän ennen kello 16:00 taskussa muuttomiehille varattu tippi. Olemme joutuneet oppimaan, että palveluista pitää maksaa tippiä.

Laatikoita on edelleen ympäri asuntoa, mutta suurimman osan olemme saaneet jo tyhjennettyä. Enimmäkseen tyhjentämättä on vaatelaatikoita, mutta niiden kimppuun pääsemme heti kun saamme Ikeasta sopivat lipastot ja vaatehuoneeseen sopivat laatikot niiden tyhjentämiseen. Hitaasti hyvä tulee.

Muuttokuormaa tyhjennetään / Emptying the truck 

Meidän sänky vielä paketissa / Our bed still unpacked

Tavaraa alkaa kasaantumaan ruokatilaan / Materials are piling up in our dinning area

Vihdoinkin Legot saapuivat / Finnally the Legos arrived

Kerrossängyt kasattuna / Bunk beds after assembly

Laatikot tyhjenee vähitellen / Boxes are emptying slowly

Meidän makuuhuoneessa on vielä muutama laatikko / Some boxes are still in our bedroom

Iltapalaa Esan lahjoittaman ruokapöydän äärellä / Having  dinner around the table. Table donated by Esa.

Koko perheen voimin altaalla / The whole family by the pool

Our first week here got additional good news when Kaj's social security card arrived on Saturday. Kaj already had a pre-booked business trip to Canada  for the following week and leaving the country would not delay this process anymore. Anne used Saturday to visit an Outlet north from New Haven with Mia. Meanwhile Kaj spent the day with the kids at the pool and by visiting furniture stores with the kids looking for seat to our balcony. We have noticed that most of the materials here are cheaper than in Finland, but furniture here is shockingly expensive. We have visited almost 10 different stores and the cheapest balcony chairs we like would have costed 545 USD. Fortunately Anne read the local newspaper and saw an add from Christmas Tree shops which had similar chairs we liked included in a balcony set. The whole set meaning chair, table and leg support costed 99 USD. Therefore we used the rest of the afternoon buying balcony furniture. Saturday was also the girls nameday (celebrated in Finland) and our 11 wedding anniversary. Therefore Kaj took the kids in the morning to Smothie King to enjoy great smoothies and in the evening we went to have dinner at Puerto Vallarta. Excellent Mexican food. We were even so wild that Kaj visited the liquor store and bought a bottle of red wine. Only problem was that we realized at home we did not have a wine bottle opener.

Sunday was Kristers birthday. So we spent the whole morning at the pool. Of course we had to go shopping again as Kaj had to visit Home Depot to buy a screwdriver so that we could assemble our balcony furniture. To celebrate Krister's birthday we visited Dip Top for ice creams. A very nice place, but the ice creams were so big  and the weather so hot that most of the ice cream melted on the kids cloths and to the ground.

On Monday we had planned to visit the social security office once more to apply for Anne's social security card, but due to Kaj's work we had to postpone it to Tuesday. So early Tuesday morning we woke up early and drove to New Haven. This time we found parking and the federal building easily as we had been there a week before. This time we decided to go in the whole family, because we did not know what papers they would ask from Anne and if Kaj's social security number was also needed. This time there were 32 people before Anne and we had to wait almost two hours before Anne was called to the cashier. Right from the beginning we found out that Anne was not alegable to get a social security number as she was not allowed to work in the US. We explained that we needed the card for DMV and for the drivers licence, so they printed out a formal letter to us mentioning she was not alegable for social security and with this letter we could apply for a training permit. On the way back from New Haven Kaj stopped to the bank to apply for a debit card and only after 15 minutes he was out from the bank with the actual card. Anne dropped Kaj to the office as he had a six hour drive ahead of him with Mikko to Montreal.

Kaj was on his business trip from Tuesday afternoon to Thursday afternoon. While Kaj was away Anne and the kids spent most of their time at home and at the pool. Kaj arrived home on Thursday with the companies van and Esa was with him. Esa was emptying his apartment as he was returning to Finland on Friday. Esa was so kind and provided us with the kitchen table and chairs. We also got a deep fryer, iron and ironing board, spices, soaps, detergants and to top it all the support for the Christmas tree.

Friday we spent waiting for our container. The transporting company called Kaj early on the week to inform us that the truck would arrive on Friday between 11 am to 12 pm. Depending on the traffic. For some reason the truck did not arrive on the informed time frame and the kids started to get frustrated so we went to the pool to wait for the truck. We had spent 40 minutes at the pool when the truck arrived to the parking lot. Anne and the kids stayed at the pool and Kaj went to see how everything would proceed. Kaj was instructed to register every box that came inside the door. One man stayed inside the assemble the sofa and beds, meanwhile four guys carried the boxes to the apartment. According to Kaj's list all boxes arrived and non of them broke during transportation. It took more than an hour to get everything inside and once all boxes were in the apartment, our bed had been assembled and the sofa. The remaining of the time the men used to assemble the kid's bunk beds. The problem was we had no instructions for the beds and of course we did not remember how they were assembled. While the men were figuring out the beds, Kaj and Anne tried to empty as many boxes as possible. Especially the boxes with the dishes to see if they were still unbroken. In overall it took around three hours and the men left towards New York at 4:00 pm with a tip in their back pockets. This is one more thing we have had to learn is to give tips.

We still have some boxes around the apartment, but we have been able to empty most of them. Most of the boxes have clothing and we are not able to empty them before we go to Ikea to buy few drawers and storage boxes to the closets. Its better to go slow and steady with all of this.

Ensimmäinen viikko Yhdysvalloissa / First week in the US

Matka meni hyvin. Liki yhdeksän tunnin lennolla kaikki jaksoivat mukavasti, eikä kukaan ärsyttänyt toista. Maahan tulo muodollisuudet sujuivat kivasti, vaikka jono oli pitkä. Ehkä siinä oli niin paljon ihmeteltävää, ettei kukaan ehtinyt hermostua. Lentokenttäjunalla ajettiin autovuokraamolle. Siinä se olikin homma pitää neljä lasta reppuineen ja seitsemän matkalaukkua samassa kurssissa... Mutta vuokra-auto löytyi ja päästiin matkaan. Parin tunnin ajon aikana osa lapsista torkkui. Mutta riitaakin jo saatiin, ehkä vähän väsymys, nälkä ja jännitys painoivat. Ajatuksena oli, että perillä hotellissa Orangessa, käytäisiin syömässä, mutta sietokyvynraja oli jo ylitetty ja viisainta oli käydä kaupasta hakemassa jotakin purtavaa ja laittaa lapset nukkumaan. Viiteen mennessä aamulla, kaikki olivat jo hereillä. Iski jetlagia päälle. Hotellin aamupalalle pääsi vasta seitsemältä, joten nautittiin television tarjonnasta... tv-shopista...  Hotellin aamupala oli melkoista Hei hulinaa... Pojat eivät malttaneet pysyä aloillaan, niin paljon oli nähtävää ja ihmeteltävää ympärillä. Istutettiin lapset hotellin television ääreen katsomaan 101 dalmatialaista ja kerättiin omat tavarat läjään. Kannettiin tavarat autoon ja lähdettiin hakemaan kotimme avaimet Teknoware inc.istä Milfordista ja Anne laitettiin rattiin... 

Kyllä sitä vielä autoa osasi ajaa, vaikka oli automaatti ja hurjan iso auto sekä muutamia uusia liikenne"sääntöjä" ( esim. vapaa oikea) ja ihan muutama auto, kaista, liikennemerkki ja liikennevalo enemmän kuin Villähteellä... ;) Äkkiä sitä liikenteeseen tottui. Kun avaimet oli haettu, ajettiin kotiin viemään matkalaukut ja katsastamaan kulmat, samalla jo kuumeisesti mietittiin nukkumisjärjestelyjä, syömistä, jne... Finlaysonin unipussi -lakanat oli matkalaukussa, vuodesohva, fatboy ja pari ilmatäytteistä patjaa saatiin lainaan Teknowaren kautta ja tyynyt oli lähdettävä ostamaan... Kauppoja on vaikka kuinka paljon, ei voida ihan summan mutikassa lähteä jokaista koluamaan tyynyjen toivossa, tähänkin saatiin vinkkejä Teknowarelta. Post Mallilla käytiin nappaamassa lounas Subwaysta, se kun on täältä Milfordista lähtöisin. Ensimmäinen Subway tarjoilee leipiään edelleen Milfordin keskustassa. Ruokakaupassakin piti käydä ja sieltä keksiä jotain sellasita syötävää, mikä ei juurikaan tarvitse valmistusvälineitä... Tässä vaiheessa oltiin vielä siinä käsityksessä, että kaasu tullaan erikseen kytkemään, jotta liesi toimii... Kaiken shoppailun keskellä käydessämme asunnollamme Grand Reservessä ja viemässä viimeisiä tarvittavia liitteitä vuokrasopimukseen, nähtiin kaasufirman auto ja Kaj lähti selvittämään oliko hän tulossa meille ja kävi ilmi, että kaasu oli kytketty jo aikoja sitten ja nyt työntekijä tuli, kun oli saanut sen käsityksen, että meillä on jokin ongelma asian kanssa. Ilta tuli vääjäämättä ja lapset alkoivat olemaan jo ihan kyllästyneitä kaikkeen asioilla juoksemiseen. Vietiin heidät lyhyesti uimaan altaalle ja kylvyn ja iltapalan jälkeen nukkumaan... Mikäs hätä tässä valmiissa maailmassa?

Perjantai aamuna 1.7. Kaj lähti töihin Teknowarelta lainassa olleella pakettiautolla. Ja puolen päivän aikaan Annen piti osata ajaa kotoa Kajn työpaikalle lapset kyydissä hakemaan Kaj ja lähteä New Haveniin sosiaalitoimistoon anomaan Kajlle sosiaaliturvatunnusta. Seikkailtiin auto parkkiin parkkihalliin ja lähdettiin etsimään oikeaa rakennusta/paikkaa/kerrosta. Oikea paikka löydettiin ja Kaj lähti rakennukseen sisään asiaansa hoitamaan ja Anne jäi lasten kanssa läheiseen puistikkoon aikaa tappamaan. Noin tunti puistossa oleskeltua osui kohdalle sade kuuro, Anne ja lapset siirtyivät rakennuksen seinustalle (jonne Kaj oli mennyt) sadetta pitelemään... Kotvan kuluttua sade lakkasi ja siirryttiin rakennuksen viereen penkeille... Siinä kului ainakin tunti ja jälleen siirryttiin takaisin puistikkoon, josko siellä kuitenkin oli lapsille enemmän tekemistä... Nälkäkin jo kurni ja Kajlta tuli viesti, että vielä kestää... Aluksi jonossa oli ollut 30 ennen häntä ja jono oli edennyt ihan mukavasti, sitten palvelupisteitä oli suljettu muutama ja homma hidastui. Luukulla oli käynyt jos jonkin moista asiakasta ja odotustilassa oli nähnyt yhtä ja toista. Lopulta Kaj kuitenkin sai hakemuksensa toimitettua ja pääsi ulos rakennuksesta, jonka jälkeen suunnattiin läheiseen kahvilaan (myöhäiselle) lounaalle. Kaj sai ajaa pois, Anne oli jo tulomatkasta saanut tarpeekseen liikenteessä sompailusta. Paluu matkalla pysähdyttiin Goldstone creamaryn jäätelöbaariin jätskille. Samaisen ketjun jätskibaari oli meille tuttu jo muutaman vuoden takaiselta Singaporen reissulta. 

Elämä on täällä alkun yhtä shoppailua, jatkuvasti jotain puuttuu ja on lähdettävä etsimään mistä kaupasta sopiva ja sopivaan hintaan tarvittava löytyisi... Lapsille kevyemmät kengät, lapsille hatut, aurinkorasvaa, syötävää, juotavaa, astioita tiskattavia "kertakäyttöisiä", pyyhkeitä, käsisaippuaa, pyykinpesuainetta, tiskiainetta, -harja, siivousliinoja, kevyempää vaatetta, jne, jne, jne... Osta, osta, osta... Ahdistaa, olisi pitänyt ymmärtää kantaa näitäkin kotoa Suomesta... Myöhäistä murehtia, ostetaan uusia...

Ensimmäisen viikon aikana juostiin varmasti likemmäs sadassa kaupassa mm. New Havenin Ikeassa, josta ostettiin kattila ja pannu setti, jolla päästiin kokkaamaan. Ja tutustumaan kaasulieden käyttöön. Naapuri rapun Kososet ovat olleet korvaamattomana apuna, ollaan saatu laitteiden käyttöneuvoja ja kauppavinkkejä ja seuraa. 

Kauppojen käytännöt vaihtelevat suuresti. Yhdestä kaupasta lähes tyrkytetään asiakaskorttia, toisesta sitä ei saa ennen kuin on paikallinen ajokortti henkilötodistuksena. Meidän passit ja suomalaiset ajokortit ovat täyttä siansaksaa täällä, eivätkä kelpaa kuin harvoissa tapauksissa. Pankkikorttia täältä pankista ei ole vielä saatu, raha-automaatteja saa hakea, pankista nostetaan käteistä shekillä ja kaiken kukkuraksi Kajn suomalainenkin pankkikortti lakkasi käsittämättömästä syystä toimimasta. Kaikki helpottuisi, kun saataisi ne sosiaaliturvatunnukset ja sen jälkeen ajokortit. Mutta ennen ajokortteja on vielä edessä kirjallinenkoe, autokoulu ja ajokoe... Eli vähintään kuukauden päivät menee "hieman" hankalamman kautta.

Jottei alku olisi ihan painajaismaista lapsille ollaan yritetty mahdollisimman paljon käydä uima-altaalla ja tutustumassa ympäristöön (autolla ajeltu ympyrää, käyty merenrannalla 3.7., tutustuttu naapuri tontilla olevaan PEZin tehtaaseen 5.7. ja kaupoissa toteutettu lasten toiveita järkevyyden rajoissa). Maanantaina 4.7. täällä juhlittiin itsenäisyyspäivää, mutta lähiseudun pienet kunnat järjestivät juhlailotulituksia eri aikoihin, jotta voisivat saada mahdollisimman paljon ihmisiä liikkeelle. Jos olisi halunnut, olisi saattanut juhlailotulituksia löytyä noin viikon verran joka päivälle. Itse mentiin Kososten kanssa katsomaan Orangen ilotulitukset 2.7... Jonotettiin parkkipaikalle noin puoli tuntia. Itse ilotulitus kesti noin 25-30 minuuttia ja oli kyllä näkemisen arvoinen. Paluu kotiin kesti 45 minuuttia. 

Kajn ensimmäinen viikko täällä päättyi työmatkaan Bostonissa, jonka piti kestää vain työpäivän, mutta toisin kävi... Muun perheen viikko päättyi tietoon, että jo kovasti kaivatut tavaramme merikontissa tulevat 15.7.

Lähdegrillillä syömässä lounasta / Having lunch at Lähdegrill

Taksit saapuivat hakemaan meitä 9:30 / The taxis came to pick us up at 9:30am

Bussin odottelua matkakeskuksessa / Waiting for the bus at Lahti bus station

Ensimmäisessä bussissa / On the first bus

Vaihdettiin toiseen bussiin Keravan pysäkillä / We changed to the second bus in Kerava

Siellä se meidän kone on / Thats the plane we will take

"Isi täältä kuuluu puhetta" / "Dad I can hear some one speaking"

Onneksi on viihdejärjestelmä / Fortunately the plane has an entertainment system

Hymy ei hyydy / Still smiling

Laukut autovuokraamon edessä / Our luggage in front of the car rental

Lapset nukkuu fatboyssa, ilmapatjalla sekä vuode sohvalla / Kids sleeping on the beanbag, airbed and bed sofa

Vain 30 ihmistä ennen minua / Only 30 people before me

Pikku Kakkosen katselua tabletilta / Watching kids programs from the tablet

Meidän keittiö sekä ruokapöytä / Our kitchen and our dining table

Our flight to the United States went well. The flight took almost nine hours and everybody enjoyed themselves. The kids did not even fight during the flight. The immigration went smoothly even though the line was long. Maybe the kids had so much to wonder about that they forgot about the time. We picked up our luggage and took the Airtrain to the car rental. This was an adventure once more organizing four kids and seven bags through all the stairs, doors, elevators and the parking lot to the car. It did not take us long to find our car and pack all our luggage and backpacks and ourselves to the car and once more we were on our way. During our two hour drive most of the kids fell asleep, but some of them started to show signs of hunger, tiredness and excitement by starting some smaller fights. Our original plan was to drive to the hotel and then go somewhere to eat, but during the drive we decided that it would be better to stop at Stop and Shop to buy some food to the room. We put the kids to bed straight after dinner and all of us woke up a 5:00 am. Jet-lag hit us. As the breakfast would start at 7:00 am there was nothing to do but to see what the TV had to offer. TV shop.  At seven we went for breakfast and our kids were like small squirrels. Bouncing back and forth. There was just too much to investigate and wonder. Once we returned to the room we started to collect our stuff. Meanwhile our kids watched 101 Dalmatians from TV. Once the movie ended we packed everything to the car and drove to Teknoware Inc to collect our apartment keys and Anne got the opportunity to drive for the first time.

Anne realized that driving here wasn't that different from Finland, even though the car was bigger with an automatic sift, some new rules like free right and some cars, lanes, traffic lights and traffic signs more than in the village where we lived in Finland. Fortunately you get used to the traffic. Once we had the keys we drove home to see our apartment and to figure out our sleeping arrangements, lunch etc. We got a Fatboy beanbag, two air beds and a sofa bed from Kaj's colleagues. Anne had bought Finlayson sleeping sacks from Finland so the only thing we needed were pillows. There were so many stores we could visit for pillows, but fortunately we got good tips from Teknoware Inc people. We stopped for lunch at Post Mall department store where we went to Subways as Milford is the place where Subway has its world headquarters. We used the opportunity also to visit the grocery store to buy food that would not require cooking as we had nothing to cook food with. We were at the assumption that the gas in our apartment needed to be connected. Once we returned home we visited the office of Grand Reserve to finalize our leasing contract, when the gas companies car drove to the parking lot. Kaj went to ask if they were coming to connect our gas. We found out that the gas was already connected weeks ago and now the representative came as he thought we had a problem with the connection. Kaj tried to explain that the gas companies sale representative told us that the gas was disconnected and had to be reconnected and that we had no problems. After a short discussion with the gas company worker we decided to go and test the pool and take the kids to bed after a evening swim.  

On Friday morning 07/01/2016 Kaj went to work and returned the company van that we had borrowed to transport the sofa and air bed. Kaj printed out necessary papers for the social security card and in the afternoon Anne had to remember how to drive to the office to pick up Kaj, so that we could go to New Haven to visit the social security office. It took us a while to find a parking place, the correct location and correct floor. Once we found all of them Kaj went to the social security office while Anne and the kids went to a park close by. It took Kaj almost two hours to apply for the card. When he went inside there were 30 people before him and it seemed that everything was going smoothly, but after an hour and 30 minutes they closed two of the cashiers and everything slowed down. Meanwhile Anne and the kids played in the park and tried to keep dry during short showers. Once Kaj came out we stopped for lunch in the close proximity of the federal building. Anne did not want to continue driving so Kaj was put behind the wheel. On the way back we stopped for ice cream  at Coldstone Creamary the same chain we visited several times on our trip to Singapore in 2012. 

To start our lives here has required continuous shopping as we noticed that we are missing something all the time. In addition we have to find out where to buy the materials we need in reasonable prices. New shoes and hats for the kids, sun protection, something to eat and drink, dishes, towels, soap, detergents, liquid soap and brush for dishes, clothing etc. Buy, Buy, Buy... We should have bought some of these from Finland, but it is too late now. We believe we visited over hundred stores on our first week, including the Ikea in New Haven where we bought a pan and kettle so that we could make food at home. Our neighbors Mikko and Mia have been invaluable help to us as they have provided us help with everything.

Here every store has its own opening times and standards. Some stores give you loyalty cards easily as some require a local drivers license. Our passports and Finnish driving licenses are worth nothing and in minor cases are accepted as identifications. Until now we have not received debit cards from our bank as this requires us to have the social security cards, we have to really search for ATM's that work with our Finnish cards, we had to withdraw money from the bank by using checks and to top it all Kaj's Finnish Mastercard stopped working. Everything will get easier the moment we have our social security numbers and after that our drivers license. But before that we have to go to apply for learners permit, participate on a lecture for driving  and take a driving test. Meaning it will be over a month before everything is settled.  

We have tried to keep the kids happy by visiting the pool everyday and we even took them to the PEZ factory which is just few yards from our home. We have gone to the beach, bought the kids some clothing and toys and explored the areas close by. On Monday 07/04 we celebrated the Independence day and the every county had fireworks starting almost a week before the actual date. We could have seen fireworks everyday, but we decided to visit the fireworks of Orange on 07/02 with family Kosonen. We queued to the parking lot almost 30 minutes, the fireworks lasted over 25 minutes and it took us 45 minutes to get home.

Kaj's firts week ended on a business trip to Boston. Originally the meeting was supposed to last the morning, but it took a little bit longer and Kaj arrived home after 9:00pm. Fortunately Kaj also had good news when he got home, our container would arrive the following week Friday 07/15

Viime hetken tunnelmia / Last minute news

Viimeinen viikko Suomessa... Vietettiin alkuviikko Anne ja Kaj kotona ja lapset mummin ja vaarin kanssa mökillä. Anne ja Kaj juoksivat erinäisiä asioita ja Kaj oli vielä töissä. Maanantaina oli se aiemmin mainittu suurlähetystö reissu. Tiistaina käytiin hoitamassa pankkiasioita ja Anne kävi tekemässä tulevaa leivontaurakkaa varten kauppareissun. Keskiviikkona Anne pyöräili kotoa ja Kaj tuli töistä suoraan hoitamaan vakuutusasioita keskustaan. Torstaina Kaj vielä kävi työpaikalla ja lähti sitten mökille lasten ja mummin ja vaarin seuraksi viettämään juhannusta. Anne jäi kotiin. Torstain suurin uutinen oli passien saapuminen postiin ja passeissa oli kauan kaivatut viisumit.

Mökillä juhannusta vietettiin perinteisesti kalastellen, saunoen, uiden ja grillaillen.

Kotona Anne järjesteli tavaroita ja keräili yhteen vielä mukaan lähteviä. Perjantaina alkoi urakka ja Anne paistoi kaksi kuuden munan kakkupohjaa valmiiksi ja keitti täytteen kinuskin tekeytymään. Melko hiljaista oli kotona ja rauhassa sai puuhailla niitä näitä. Lauantaina Annen äiti tuli auttelemaan lähtöpuuhissa. Anne valmisti kuusi kakkua koristelu valmiiksi, ennen seitsemää aamulla aloitti ja viimeisen kakun työnsi jääkaappiin klo 17.30. Samaan aikaan Annen äiti pesi saunan, kylpyhuoneen, kodinhoitohuoneen, siivosi keittiötä, eteistä, lastenhuonetta, pesi pyykkiä ja tiskejä. Puoli kuudelta oli jo kiljuva nälkä ja piti lähteä etsimään ruokapaikkaa. Lahdessa ei löytynyt helposti muuta auki olevaa ravintolaa kuin Amarillo. Syötiin sitten siellä ja kierrätyspisteelle roskia viedessä huomattiin, että isommat marketit olivat auki ja vallan klo 21 asti. Tuntui hassulta, että ravintoloita ei ole auki, mutta kaupat ovat. Vielä ehdittiin iltakävelyllekin. Sitten oltiin jo niin väsyneitä, että painuttiin unten maille. Sunnuntaiaamuna piti herätä varhain koristelemaan kakut ja kuitenkin tuntui, että kiire tulee. Anne oli luvannut toimittaa kakut tilaajalle ennen yhdeksää. Kakut olivat perillä puoli yhdeksän aikaan ja saattoi huokaista helpotuksesta. Urakka oli ohi. Aika pian kakkujen viennin jälkeen Annen äidin piti lähteä jatkamaan omaa lomailuaan ja Anne jäi odottelemaan perhettä kotiin.

Perhe saapui klo 16 aikoihin. Anne keräsi pyykit ja laittoi pyykkikoneen pyörimään ja samalla vauhdilla lähdettiin vielä moikkaamaan kaveriperhettä. Siellä otettiin vielä juhannuksen jälkilöylyjä, lapset luttasivat järvessä ja lämmittelivät saunassa ja aikuiset paransivat maailmaa. Iltasella kotona Anne vielä ripusti pyykit kuivumaan ja laittoi toisen koneellisen pyörimään, lapset laitettiin nukkumaan ja Kaj katseli jalkapalloa. Jasmin kovasti jo jännittää lähtöä ja illat menee itkeskelyksi, lähdön syitä ja seurauksia puidaan ja puhutaan...

Maanantai 27.6. toiseksi viimeinen päivä kotona. Kaj oli töissä ja kotona lapset keräsivät pihaleluja pussiin ja kävivät lahjoittamassa ne Lintulanraitin leikkipuiston hiekkalaatikolle. Ja jäivät puistoon myös leikkimään. Anne leikkasi vielä nurmikon, ripusti pyykkejä ja pesi lisää. Lounaan jälkeen Krister lähti vielä kaverille leikkimään. Kaj kun tuli töistä lähdettiin postiin selvittämään muuttoilmoitusasiaa ja hoitamaan viimeisiä tarvike ostoksia. Nyt, kun meillä ei ole kuin yksi auto, joutuu vähän suunnittelemaan, miten asioita hoidetaan. Ruoka puoli on tällä hetkellä vähän sitä sun tätä, kun yritetään tyhjentää jääkaappia ja pakastinta, eikä enää varauduta syömään useampana päivänä samaa ruokaa. Tällä hetkellä tärkeintä on, ettei ylijäämiä jäisi. Loppuillan ohjelmassa oli jälleen lasten nukkumaan laitto, Jasminin jännitysitkut, jalkapallo ja pyykit.

Tiistaina heräsimme aikaisin, koska tekemistä oli vielä ylin kyllin. Ohjelmassa oli ulkovaraston sekä vessan siivoomista, auton puhdistusta, pihan siistimistä, tavaroiden järjestelyä sekä tietysti vielä pakkaamista. Liuta ihmisiä kävi vielä jäähyväiset jättämässä ja lisäksi moni ihminen soitti meille toivottaakseen meille hyvää matkaa. Itkuiltakaan ei tällä kertaa vältytty, eteenkään kun jätimme jäähyväiset Kajn vanhemmille. Päivän aikana kävimme vielä apteekissa hakemassa tarvittavat reseptilääkkeet ja pakatessa huomasimme, että laukut eivät riitä, joten Kaj kävi hakemassa meille vielä muutaman ylimääräisen matkalaukun. Läksiäislahjaksi saimme naapureilta lahjakortin Villähteen Lähdegrillille, joten kävimme siellä syömässä päivällistä koko perheen voimin. Kiitos naapureille mukavasta lahjasta ja Bottas hampurilaista voimme suositella kaikille. Taksi on tilattu keskiviikkoaamulle 9:30. Siitä se matka sitten alkaa. Seuraava kirjoitus tuleekin jo sitten rapakon takaa.

Kävimme maanantaina pitkästä aikaa kahdestaan ulkona syömässä / On Monday we went out for dinner.

Käytimme tilanteen hyödyksi ja kävimme vielä elokuvissa / We used the opportunity and went to the movies.

Passit saapuivat / Our passports arrived

Lapset ongella / Our kids fishing

Juhannus kokkomme / Our midsummer bonfire

Saalistakin tuli / We were able to catch some fish

Illan jalkapallo peli / The evenings football match

Krister vielä iltakalastamassa. Pyjama päällä / Krister had to go fishing in the evening. In his pajamas.

Aureen mökki / Summer house of Aure

Our last week in Finland. Beginning of the week Anne and Kaj were at home and the kids were with Kaj's parents in our families summer housed in Aure. Monday was the day when we visited the embassy. (Previous blog) On Tuesday we went to the bank to organize our matters and Anne went to the grocery store to buy the materials for the baking order. On Wednesday Anne bicycled to the Lahti center and Kaj came directly to from work to the insurance company where we reorganized our insurances. On Thursday Kaj went to the office in the morning and in the afternoon he left Aure to spend Midsummer with his parents and our kids. Anne stayed at home. The man news of Thursday wast that our passport arrived to the post office and the passports had our visas in them.

In the summer house Midsummer was spent in the traditional way. Fishing, going to sauna, swimming and having barbecues.

At home Anne used her time organizing our stuff and gathered articles to the living room that would come with us. On Friday she started baking. She baked two six egg cakes and cooked the butterscotch filling. It was very quiet at home and nobody was in the way. On Saturday Anne's mother came to help with the final preparations. Anne prepared all six cakes ready for decoration, she started a 7:00 am and the last cake went into the fridge at 5:30pm. At the same time Anne mother washed the sauna, bathroom, the utility room, kitchen, entrance, the kid's room, washed clothes and did the dishes. The moment the last cake was in the fridge both realize they were hungry and there was nothing else to do, but look for a place to eat. The only restaurant open in Lahti was the Mexican restaurant Amarillo, so there they went. On the way back home they dropped materials to the recycling center and realized that the markets were still open. Funny that most of the restaurants were closed, but the markets were opened until 9:00 pm. Just before going to bed we went for a short walk in Villähde. On Sunday Anne woke up early to decorate the cakes as she had promised to deliver the cakes to the customer at 9:00 am.Even though the early wake up it felt that there was not sufficient time, but fortunately the cakes were delivered on time. 30 minutes before the deadline. Finally a moment to relax. Job well done. Almost immediately after delivering the cakes Anne's mother had to return home and Anne started to wait for the rest of the family to return home.

Kaj and the kids arrived home a 4:00pm. The moment they got in Anne gathered all the clothing and put them into the washer and we went straight back in the car and drove to Paimela to visit our friends. We had a midsummer after party, the kids went swimming and enjoyed the warmth of the sauna. Meanwhile the parents sat in the terrace and had some coffee and pancakes. The moment we got home Anne put the clothes to dry and a new set of clothing to wash and Kaj put the kids to bed and started to watch football. During the last few days Jasmin has been nervous about our departure. Every evening she has gone to bed crying and we have tried to talk with her about the reasons why we are leaving and what great things this will bring us along the way.

Monday 06/27 our second to last day at home. Kaj went to work and the kids gathered all the toys from outside and donated most of them to the playground in Lintulanraitti. They also used the opportunity to stay and play in the playground. Anne gut the grass for the last time and again washed clothing. After lunch Krister went to play with one of his friends and the rest of the family do final arrangements in the post office and to buy last minute supplies. Now that we have only one car it is little bit complicate to organize things. Also our eating arrangements are what they are at the moment. We try not to buy too much food to the fridge and at the same time we try to use everything we already have in the fridge. The schedule of the evening included putting the kids to bed, comforting Jasmin before she was able to fall asleep, watching football and washing clothing.

On Tuesday we woke up early as we had plenty to do. Our program for the day included: cleaning up the toilet and the outdoor storage, cleaning the car, arranging the garden, organizing furniture an of course packing. Many people came and bid us farewell. In addition many people called us to wish us good luck. Naturally we were not able to go through the day without shedding a tear, especially when we said good bye to Kaj's parents. During the day we went to the pharmacy to buy necessary medication and when we started packing we realized we were not able to fit all of our stuff in the luggage we had so Kaj had to go an buy us few new bags. During our farewell party we received from our neighbors a gift certificate to the Lähde grill in Nastola, so we went for dinner the whole family. A big thanks to our neighbors for this gift and we have to recommend the Bottas burger to everybody. We have reserved the taxi to pick us up as 9:30 am on Wednesday, so that we can start our journey. The next blog text we will write will be written from overseas.

Työmatka, läksiäiset ja suurlähetystön haastattelu / Business trip, farewell party and the interview in the Embassy

Kesäkuun alulle kerääntyi kaikenlaista. Koska haastattelumme siirtyi 20:lle päivälle, joutui Kaj käymään vielä kerran Yhdysvalloissa ennen perheen yhteistä muuttomatkaa. Työmatkan Kaj aloitti 5.6. ja lensi New Yorkin kautta suoraan San Fransiscoon ja sieltä vuokrasi auton ja jatkoi matkaa Sacramentoon. Koska New Yorkissa jatkolento lähti 3 tuntia myöhässä, meni koko matkaan yli 26 tuntia. Alku viikko meni asiakaskäyntien parissa ja loppu viikko Teknowaren toimistolla valmistellen perheen muuttoa. Ennen matkaa saimme asunnon vuokrasopimuksen sähköisesti allekirjoitettua. Sopimus oli 6 sivuinen ja siinä oli 62 sivua liitteitä. Mukaan lukien: vuoteiden syöpäläisliite, huume, marijuana sekä rikos lisäys lisäksi asunnon käyttö- sekä käytösohjeet. Matkan aikana Kaj sai vuokranantajan allekirjoittaman version ja sillä pääsimme viimeistelemään asunnon kaasuliittymän avauksen. Lopultakin meillä oli kaikki tarvittava asunnon avaimien saantiin ja Kaj kävi noutamassa nipun maanantaina 13.6. Tiistaina 14.6. Kaj lensikin jo takaisin Suomeen.

Torstaina vietimme Kristerin synttäreitä/läksiäisiä. Olimme kutsuneet Kristerin luokkakavereita, harrastuskavereita ja muita kavereita maagisiin juhliin. Kristerille oli tärkeää vielä nähdä kavereita ja viettää muistoihin painuva hetki kaikkien kanssa. Juhliin vetonaulaksi kutsuttu taikuri oli todella onnistunut valinta. Liki 20 lasta nautti tarjotuista herkuista ja taikurin esityksestä.

Lauantaina oltiin kutsuttu niitä ihmisiä (naapureita, ystäviä, läheisiä, tärkeitä ihmisiä) käymään joiden kanssa ei oltu vielä ehditty tavata. Anne oli luvannut pitää muurikka lettupannun kuumana, jäätelön kylmänä ja kahvia sekä mehua kyytipojaksi. Lettujen paisto aloitettiin jo vähän jälkeen yhdeksän vesi sateessa, mutta onneksi on iso terassi joka on katettu... Lettujen ja jäätelön seuraksi kaivettiin pakastimesta omatekoisia soseita ja itse poimittuja marjoja. Kesken päivän huomattiin, etteivät letut riitä ja pikaisesti taikinaa tehtiin lisää ja lopulta kaikkiin taikinoihin meni 7 litraa maitoa. Taikinoita oli kolme erilaista: gluteeniton, laktoositon ja tavallinen. Lähes kaikki letut meni ja vieraita kävi lähes 70. Päivään mahtui vähän kyyneleitä, paljon naurua ja todella paljon tsemppiä. Meillä on täällä mahtavia ihmisiä ympärillä, kyllä tällä tuen määrällä mennään vaikka läpi harmaan kiven ja tullaan vielä takaisinkin...

Sunnuntaina mummi ja vaari hakivat lapset mukaansa mökille Aurekoskelle, että Anne ja Kaj pääsevät maanantaina hoitamaan viisumiasiaa Yhdysvaltojen suurlähetystöön Helsinkiin.

Maanantaina lähdettiin noin klo 7.30 ajelemaan kohti Helsinkiä. Ajettiin auto parkkiin city Forumiin ja kuuliaisina suurlähetystön ohjeille jätettiin kaikki muu omaisuus autoon ja otettiin vain vaaditut paperit mukaan (kaksi mappia). Ennen autolta lähtöä katsottiin google mapsista vähän suuntaa, että löydetään perille Yhdysvaltojen suurlähetystöön Itäiselle Puistotielle. Lähdettiin kävellen suuntimaan kohteeseen. Matkaa oli sopivasti ja eteen tuli useita tietöitä, joten ihan joka kohdassa ei tiedetty missä ollaan, mutta lopulta perille löydettiin 15 minuuttia etuajassa. Sovittu aika oli klo 10. Passit annettiin vartijalle tarkastettaviksi ja ulko-ovesta sisään kutsuttiin yksi kerrallaan, nimellä turvatarkastukseen. Tässä kohtaa oli tiedote, että puhelin pitää sulkea ja jättää "narikkaan"... No meidän puhelimet olivat muutaman kilometrin päässä autossa parkkihallissa... Mutta turvatarkastuksessa otettiin myös kellot "narikkaan", se on elektroninen laite. Turvatarkastuksesta vartija saattoi sisäpihan läpi seuraavalle ovelle, jossa seuraava vartija otti vastaan ja neuvoi ottamaan vuoronumeron. Vuoronumero laitteessa oli neljä vaihtoehtoa ja niiden sisältöä ei ollut mitenkään avattu sekä Anne että Kaj päätyivät ottamaan numeron jonka otsikossa luki immigrant visas. Oli ainoa otsikko, jossa viitattiin viisumeihin. Odotusaulassa istui ihmisiä ja meidän jälkeen tuli ihmisiä ja jostain käsittämättömästä syystä kaikki pääsivät asiaansa hoitamaan ennen meitä. 40 minuutin odottelun jälkeen alettiin jo ihmetellä syytä ääneen, jonka jälkeen aulassa ollut vartija neuvoi, että meillä oli väärä vuoronumero olisi pitänyt älytä ottaa non-immigrant numero. Jonotusnumeroa vaihdettuamme jäimme jälleen odottelemaan, mutta mitään ei tapahtunut. Kajlla alkoi jo ahdistaa ja ei enää malttanut istua. Lopulta vartija lupautui kysymään, ottavatko meidät vielä haastatteluun. Hetimiten puhelun jälkeen meidät kutsuttiin luukulle kolme. Virkailija kertoi jo ihmetelleensä, minne me olimme jääneet ja pahoitteli, että jouduimme odottelemaan. Kaivoimme mapista hänen pyytämänsä paperit ja passit, jonka jälkeen hän neuvoi meidät odottamaan. Istuttiin tovi lehtiä selaillen, kunnes meidät kutsuttiin luukulle kaksi, jossa meidän piti antaa sormenjäljet ja jälleen neuvottiin odottamaan. Ennätettiin istahtaa, kun meidät kutsuttiin luukulle yksi. Tässä Kajlta kysyttiin miksi hän on lähdössä Yhdysvaltoihin? Kauanko hän on ollut Teknowaren palveluksessa? Mikä on tuleva työtehtävä? Annelta kysyttiin, kauanko olemme olleet naimisissa? Ja onko mukavaa lähteä? Virkailija tarkasti passit ja niputti ne kuminauhalla muiden papereidemme sekaan ja sanoi, että passit lähetetään viisumien kanssa meille noin viikossa. Hyvässä tapauksessa jo loppuviikosta, mutta tuleva juhannus sotkee vähän, joten viimeistään ensi viikon alusta. Varmistettiin vielä, että saadaanhan me passit ennen keskiviikkoa 29.6., koska olemme varanneet sille päivälle lennolle liput. Virkailija lupaili, että näin olisi, mutta varmaksi ei voi luvata... Vielä turvatarkastuksen läpi ja homma oli valmis. Hieman jäi epävarma tunnelma päällimmäiseksi, mutta toivotaan, toivotaan...

Harmaata oli Helsingissä ennen lähtöä / Weather was gray before the departure

Perehdytyksen vaihe 1 / Phase one of the company orientation

Perehdytyksen vaihe 2 / Phase two of the company orientation

Perehdytyksen vaihe 3 / Phase three of the company orientation

Kaj pääsi vierailemaan meidän tulevassa kodissa / Kaj was able to visit our new home

Kotiavaimet / Home keys

Krister ja taikuri / Krister and the magician

Anne paistaa lettuja / Anne making pancakes

Lettuja, jäätelöä ja hilloja / Pancakes, ice cream and jams

Haastattelua varten pyydetyt dokumentit. Alkuperäiset sekä kopiot. / The folders with the requested documents fro the interview. Originals and copies.

The beginning of June was very hectic. As our interview was postponed to 06/20 Kaj had to visit USA once more for business before our final move. Kaj's trip started on 06/05 with a flight to San Francisco via New York. From there he continued by car to Sacramento. As the flight from New York was delayed by three hours it took Kaj 26 hours to get to Sacramento from Helsinki. The first three days Kaj spent visiting customers and the remaining time he spent at Teknoware Inc making preparations for our move. The week before Kaj's departure we received our leasing contract for signature and we were able to sign it electronically. The contract was 6 pages long with 62 pages of appendixes. These included: appendix for bed bugs, addendum for drugs, marijuana and criminal activity and the instructions for the apartment and conduct. Kaj received the contract back with the owners signature during the trip and he was finally able to finalize the account for the gas distribution. Finally we had everything ready so that we would receive the keys for the apartment. Which he collected on Monday 06/13 the day before he took his return flight to Finland.

On Thursday 06/16 we celebrated Krister birthday/farewell party. We had invited Krister's classmates, friends from hobbies and other friend for a magical birthday celebration. It was important to Krister to be able to see his friends and to have a immemorial moment with all of them. We had organized a magician to the party and we have to say it was an excellent choice. All 20 kids loved the act and enjoyed the offered goodies.

On Saturday we had invited people (close friends, neighbors, important people) to join us for a farewell party. Anne had promised to make some pancakes with ice cream and jams. Of course there is no party if coffee is not available also. Anne started to make the pancakes right after 9:00 am in the rain, but fortunately we have a big terrace with a roof. We also went through our freezer and took out some home made jams and hand picked berries. During the day we notices that we were running out of dough, so quickly to the market to buy more milk and to make more dough. In overall  we consumed 7 liters of milk in our dough's. We had three different kinds of pancakes: gluten free,lactose free and regular pancakes. Almost all pancakes were consumed and over 70 people came to see us. During the day we shed some tears, most of the time was filled with laughter and every one wished us good luck for our move ahead. We have fantastic and wonderful people around us and with the support we have will go through grey stone and back as we say in Finland.

On Sunday Kaj's parents came and picked the kids to the summer house in Aurekoski, so that Kaj and Anne could go to the US Embassy on Monday morning.

Monday morning we started from home at 7:30 am. We drove to Helsinki and left the car in City Forum which is 2,5 km form the embassy. As Finns we obeyed the instruction given to us and left all our personal belongings (phones, keys etc.) in the car and took with us only the required documents. Two complete folders. Before we started walking we checked the location of the embassy from google maps, left the phones in the car and started walking towards the embassy. Along the way there were few road works going on, so we had to divert from our original route and we were not always sure where we were. But finally we found the embassy and we were there 15 minutes before our appointment which was a 10:00 am. We registered in the entrance and gave the guard our passports. We were invited one by one to the security check. Just before the metal detector there was a sign mentioning that all cell phones should be closed and left in the security area. Well our phones were in the car 2,5 km from the embassy, which was nice as it would have been nice to have the phones when navigating to the embassy. All electrical devices had to be left in the security area, so we had to remove our clocks and even the car keys had to remain in this area. The security people escorted us to the main building one by one, where we were received by an other security person whom told us to take a service number. There were no instructions beside the machine so we took the service number from the immigration button. This was the only button mentioning Visas. In the waiting room there were few people before us and some people arrived after us. After 40 minutes of waiting we realized that every body else had been invited to the counters except us and Kaj mentioned this out loud and the security guard told us that we had apparently the wrong queuing number. We took another service number, but still nothing happened. This is when Kaj started to get alarmed and stood up. This is when the security guard decided to call the counters and told them we were still waiting for our turn. Few minutes after the call we were invited to the counter number three. The clerk told us that she had wondered where we had disappeared and apologized that we had to wait over an hour. We gave the requested documents and passports to the clerk from our folder and we were once more instructed to sit down and wait for a while. After 10 minutes we were invited to the counter number 2, where they took our finger prints and again we were instructed to sit down for a while. It did not take long when we were invited to the counter number one where the actual interview was done. Kaj was asked why he was going to the US ? How many years he had worked for Teknoware ? What was his job description ? Anne was asked how many years we had been married and what were her thoughts about moving to the US ? The clerk studied our passport and gathered them together with a rubber band and told us that we would get our passports within one week. With good luck before the end of the week, but as the mid summer celebration would be on Friday the passport would most likely arrive beginning of the following week. We tried to confirm that we would have the passports before 06/29 as we had our flight then. The clerk responded that most likely, but she could not be certain. We visited the security area once more to pick up our clocks and bag and we started to return to our car. We are not that assured that we will get our passports on time, but lets hope for the best.

Muuttolaatikot lähtee jo matkaan / Our moving boxes leave to US

Pakkaus materiaalit ja laatikot saapuivat meille 12.5. Siitä lähtien Anne oli erittäin ahkera ja kävi kaikki lasten vaatteet, liinavaatteet, pyyhkeet sekä astiat läpi ja pakkasi suurimman osan tavaroista jo ennakkoon laatikoihin. Kaiken särkyvän keräsimme keittiön sivupöydälle, josta Niemen porukka tiesi mitkä tavarat lähtee mukaan. Kaikki kalusteet, sohva, sängyt, TV taso sekä taulut sekä pyörät ja lasketteluvälineet jäivät sentään pakkaajille purettavaksi ja pakattavaksi. Niemen porukka saapui meille 2.6. kello 9:00 aamulla ja kaikki tavarat oli tarkastettu ja paketoitu kello 15:00 mennessä. Seuraavana päivänä meidän pihaan saapui merikontti ja samaiset pakkaajat kantoivat kaikki laatikot konttiin alle tunnissa. Niemen porukoille erittäin paljon kiitoksia hienosta työstä, eteenkin pakkaajille. Meillä oli kansainvälinen pakkausporukka. Suomalainen nainen, Austraalialainen mies sekä Uusi Seelantilainen mies. Kaj käytti suurimman osan ajastaan jälleen täyttämällä kaikenlaisia lomakkeita Suomen sekä Yhdysvaltojen tulleja varten. Lisäksi Kaj teki excel taulukon, johon listasimme kaikki mukaan lähtevät tavarat sekä laitoimme jokaiselle arvon vakuutusta varten. Iltaisin töiden jälkeen Kaj oli yhteyksissä Yhdysvaltoihin ja avasi meille asiakastilit sähkö- sekä kaasujakelijalle sekä hankki meidän asuntoon kotivakuutuksen. Nämä olivat vaatimuksena, jotta saisimme avaimet kesäkuun lopussa. Kontti lähti Vuosaaresta 9.6. kohti Rotterdamia, jossa se siirretään toiseen alukseen, joka jatkaa matkaa 17.6. Kontin arvioitu saapumispäivän New Yorkiin on 27.6. Tulliselvitykseen menee 5 - 7 päivää, jonka jälkeen se luovutetaan Niemen yhteistyökumppanille, joka toimittaa kontin meille Orangeen. Toivottavasti meidä tavarat ovat perillä viikolla 28 ja itse olemme siellä ennen tavaroita.

Muutto osui sopivasti samalle viikolle kun koulut loppuvat. Keskiviikkona 1.6. meillä oli Kasmirin kevätjuhla, torstaina heti kun pakkaajat lähtivät aloitimme valmistautumaan Jasminin ja Kristerin kevätjuhlaan, perjantaina lapsilla oli koulun piknikpäivä kartanonpuistossa ja lauantaina lapsilla oli vielä todistusten jako. Olemme aina yrittäneet järjestää lapsille jotain kivaa tekemistä kesäloman alun kunniaksi ja tämäkään vuosi ei ollut poikkeus. Suoraan todistusten jaosta menimme Pajuketun Seikkailupuistoon. Kävimme nopeasti kotona grillaamassa lounasruokaa ja jatkoimme matkaa Lahden torille katsomaan Antti Tuiskun Ylexpop keikkaa, jossa tapasimme Jasminin Memmu kummin. Kaiken kruunaukseksi kävimme vielä Bus Burgerissa syömässä päivällistä.

Teksti kertoo kaiken / The text says it all

Lahjoitimme neljä säkillistä vaatteita sekä kenkiä UFF:lle sekä kaksi laatikollista leluja Missiokaupalle / We donated four bags of clothing and shoes to a humanitarian organisation UFF and two boxes of toys to the Trade Mission.

Pyörät piti pestä ennenkuin ne pakattiin konttiin / The bikes had to be washed before packing 

Jade auttoi isiä pyörien pesussa. Naama hieman kurainen / Jade helped dad washing bikes. Here face is a little bit dirty

Torstaina Niemen porukka saapui pieneillä kuorma-autolla / On Thursday the packer of Niemi arrived in a small truck.

Laatikoita olohuoneessa / Boxes in our living room

Polkupyörät paketissa / Bikes have been packed

Laatikoita ulkona / Some boxes outside

Laatikoita eteisessä / Boxes in the entrance

Parempi kuva olohuoneesta. Meidän sohva on noissa laatikoissa / A better picture from the living room. Our sofa is in those boxes

Sänky pakattuna / Our bed is packed

Laatikoita oli itse asiassa yhteensä 83 / In fact there were 83 boxes in total

Merikontti saapui perjantaina / The container arrived on Friday

Melkein kaikki laatikot kontissa / Almost all of the boxes are in the container.

Emme saaneet edes koko konttia täyteen / We were not able to fill out the container

 The boxes and packaging material were delivered to us on the 05/17 and from that day forward Anne did a huge job going though all of clothing, linen and china and prepacked most of them beforehand. All of the materials that were breakable we collected on to a counter in our kitchen so that the packers of Niemi knew which articles were going with us. All furniture, sofa, beds, TV stand, pictures, bikes and skiing equipment were dismantled and packed by the packers. So Anne left them something to do. The packers arrived to our home on Thursday 06/02 at 9:00 am and they had checked and packed everything by 3:00pm. On the next day the container arrived to our drive way and the packers had everything ready in 50 minutes. A big thank you for Niemi. Excellent work especially the packers. We had an international packing team, a Finnish woman, one guy from Australia and an other one for New Zealand. Kaj used most of his time filling out forms for Finnish and US customs. In addition he made an excel file where we listed all the articles that were packed and we had to estimate a value for each article for the insurance. During the evenings after work Kaj was in contact with the gas company and electric company in the US to organize accounts for us. He also bought us home insurance which was one of the requirements to be able to get the keys for the apartment. The container was shipped from Vuosaari on 06/09 to Rotterdam where it tranships to an ocean vessel on 06/17 and the expected arrival time to New York is 06/27. It will take 5 - 7 days for the container to get out from customs and then it will be delivered to the Niemi agent in US to deliver our materials to Orange. Hopefully we will have all our stuff on week 28 and we are there to receive them.

Our move was on the same week as the schools were ending. Kasmir had his speech day on Wednesday 06/01. On Thursday immediately after the packers left we started to get ready for the speech day of Krister and Jasmin. On Friday the kids had a picnic day near the school and on Saturday our kids went to school to get their report cards.  We try to organize something special for the kids in the beginning of summer holidays and this year was no different. Directly from the school on Saturday we went to the the Adventure park Pajukettu to climb in trees. Quickly home to have some lunch and directly after lunch we went to the Lahti market place to the Ylexpop concert where Antti Tuisku (Finnish pop singer) was performing. We also met with Jasmin's godmother Memmu in the concert. To top it all we went for dinner in Bus Burger which has one of the best burgers in Lahti.