Täällä elämä on hektistä. Muuttoliike on jatkuvaa. Erilaisia perheitä tulee ja menee. Toisten kanssa ollaan enemmän tekemisissä kuin toisten. Joidenkin kanssa solmitaan ystävyys... Ja sitten tulee se päivä, kun pitää hyvästellä. Ja tämä on asia, joka ei helpotu vaikka niitä olisi kuinka paljon. Päin vastoin, mitä useammin joutuu hyvästelemään, sitä varovaisemmaksi tulee. Miksi solmia ystävyys, kun tiet kuitenkin eroaa?
Se on sydäntä särkevää katsoa lohduttomasti itkevää lastaan, kun jälleen pitää hyvästellä ja silti pienen mielessä toivo elää: "Me voidaan nähdä sitten, kun ollaan molemmat kasvettu isoiksi. Kaveri lupasi tulla Suomeen, sitten kun on riittävän iso ja sitten me mennään shoppailemaan. Tai mä voin mennä katsomaan sitä." Jälleen on osoitteita vaihdettu. Nyt toivotaan, että ystävyys kantaa ja kestää maailman myrskyt...
- ❤ - - ❤ - - ❤ - - ❤ - - ❤ -
Here the life is hectic. Someone is moving all the time. Different families come and go. Some you get to know better than the others. With some you are able to tie the friendship knot... And then comes the day you have to say goodbye. And this is thing that doesn't get easier even how many times you face it. Just on the contrary, the more you have to say goodbye the more careful you will be. Why tie the friendship, when your going different directions anyway?
It's heartbreaking to see your child crying her eyes out, when she has to once again say goodbye, yet still she has hope in her mind: " We can see each other again, when we are all grown up. She promised to come to see me in Finland, when she is big enough and then we can go shopping. Or I can go see her." Again we have exchanged addresses. Now we hope that the friendship will continue and it can hold all the storms life has to offer...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti