Vastoinkäymisiä viisumin kanssa / Set back with the Visa application

Edellisessä kirjoituksessa kerroimme, että olimme saaneet USCIS:sta tiedon, että meidän viisumihakemus oli hyväksytty ja seuraavaksi pääsisimme järjestämään haastattelua Helsingin Suurlähetystöön. Alkuperäisen käsityksen mukaan meidän piti vielä odottaa Annen ja lasten viisumi hyväksyntää, mutta kun Kaj selvitteli asiaa, vahvistui tieto, ettei erillistä hyväksyntää tarvita. Koska Kaj:lle haetaan L1 viisumia ja Annelle sekä lapsille L2 viisumia, niin koko prosessi menee Kaj:n L1 viisumin mukaan. Eli palataksemme näihin viimeaikaisiin tapahtumiin. Keskiviikkona 27.4. meille tuli tieto, että hakemus oli hyväksytty ja lakitoimistolta tuli tieto perjantaina 29.4., että lähettivät meille hakemuksen kaikki paperit sekä haastattelua varten tarvittavan I-797 hyväksymisilmoituksen. Heti alkuviikosta aloimme täyttää haastattelua varten tarvittavaa DS 160 lomaketta Suurlähetystön nettisivujen kautta. Lomake sisälsi 123 kysymystä, joista suurin osa oli samoja, joihin olimme vastanneet jo aikaisemmissa lomakkeissa. Kaiken huipuksi meidän piti täyttää tuo lomake kuusi kertaa, koska lapsillekin piti hakea oma vahvistus. Eli kokonaisuudessaan vastasimme 738 kysymykseen ja kun otamme huomioon Kaj:n lisäkysymykset armeijaan sekä matkustamiseen liittyen, kysymyksiä oli todellisuudessa yli 750 kpl. Hassuinta oli, että lapsiltakin kysyttiin kaikki turvallisuuskysymykset. Esimerkiksi ovatko he terroristiryhmien jäseniä, ovatko osallistuneet lasten tai ihmisten salakuljetukseen tai aikovatko toteuttaa rahanpesua Yhdysvalloissa.

Viikon loppuun mennessä lakitoimiston lähettämät paperit eivät olleet saapuneet (torstai oli helatorstai ja perjantaina Kaj oli vapaalla), joten haastattelu aikaa pääsimme varaamaan vasta maanantaina 9.5. Ajan varaaminen ei ollutkaan sitten ihan yksinkertaista. Aluksi piti kirjautua suurlähetystön sivuille, jonka jälkeen pääsi jälleen vastaamaan muutamaan kysymykseen. Tämän jälkeen sivuille piti linkittää DS 160 lomakkeiden vahvistuskoodit, josta seuraava vaihe oli haastattelun maksaminen. Maksun pystyi suorittamaan neljällä eri tavalla: pankkikortilla, verkkopankkimausulla, verkkopankkisiirtopalvelulla tai sitten käteisellä pankissa. Koska pankki oli kiinni kun maksua teimme, maksoimme haastattelun verkkopankkimaksulla. Maksun jälkeen jouduimme odottamaan seuraavaan aamuun ennen kuin pääsimme jatkamaan prosessia, koska suurlähetystön piti ensin saada vahvistus maksusta ja sitten lähettää meille kuitti maksusta. Kun saimme kuitin, kirjauduimme jälleen sivuille ja aloitimme ajanvarauksen. Järkytykseksi ensimmäinen vapaa aika oli vasta 20.6. ja koska ohjeen mukaan meidän piti varata kaksi aikaa ensimmäinen päivä jolloin tämä onnistui oli 23.6. Alotimme varaamalla ensimmäisen ajan kyseisenä päivänä ja kun yritimme varata toista aikaa, huomasimme ettei se onnistunut. Ei auttanut muu kuin soittaa meille annettuun asiakaspalvelunumeroon.  

Tämäkin oli sitten mielenkiintoinen tapahtuma. Soitimme numeroon ja siellä oli perinteinen palveluvalikko: Paina yksi jos haluat palvelua englanniksi, paina kaksi jos haluat palvelua suomeksi jne. Muutaman valikon jälkeen etenimme oikealle tasolle, jossa oli tietoa ajanvarauksista. Aluksi äänite kertoi aukioloajoista, jonka jälkeen se luetteli toisen puhelinnumeron, johon piti soittaa, jos halusi apua ajanvarauksen kanssa. Eihän meillä ollut paperia ja kynää, joten nopeasti sellaiset jostain jotta saataisiin numerot talteen kun äänite toistaa numerot. Valitettavasti äänite ei toistanut numeroita vaan kiitti kohteliaasti soitosta ja sulki puhelun. Joten ei muuta kuin soittamaan uudestaan numeroon ja käymään valikot uudestaan läpi ja kirjaamaan numeron ylös. Ei muuta kuin soittamaan seuraavaan numeroon, jossa meitä odotti uusi palveluvalikko. Muutaman tason jälkeen pääsimme valintoihin: paina 1 jos haluat apua ajanvarauksen kanssa, paina 2 jos haluat apua viisumeiden kanssa. Mehän valtisimme ykkösen, jonka jälkeen äänite kertoi meille, että pitää mennä suurlähetystön nettisivuille ja siellä voi tehdä ajanvarauksen. Tässä vaiheessa alkoi jo hieman kiroiluttaa. Ei muuta kuin soittamaan uudestaan numeroon ja valitsemaan seuraavalla keikalla numero kaksi. Aluksi kuulosti siltä, että tässäkin valinnassa oli pelkkä äänite antamassa ohjeita, mutta onneksi äänitteen lopuksi tuli paina 5 jos haluat keskustella asiakaspalvelijan kanssa. Saimme kun saimmekin ihmisen langan päähän sekä vahvistettua, että tarvitsemme vain yhden ajan haastattelua varten. Tämä kun ratkesi, ei muuta kuin nopeasti takaisin lähetystön sivuille ja muuttamaan haastattelun ajankohdaksi 20.6. kello 10:00. Koko tähän säätämiseen meni reilut kaksi päivää kun yritimme tehdä varausta työn, arjen sekä harrastusten ohella. Haastattelun sähköpostivahvistuksen saimme keskiviikkona iltapäivästä ja muuten päivä meni kerätessä haastattelua varten tarvittavia papereita ja ottamalla niistä kopioita.

Haastattelu ajankohdasta johtuen meidän lähtö siirtyy nyt reilulla kahdella viikolla eteenpäin. Tällä hetkellä arvioitu lähtöpäivä on 29.6. Haastattelun jälkeen viisumit pitäisi olla valmiina 48h sisällä ja toivottavasi voimme noutaa ne suoraan lähetystöstä, jotta ei tarvitsisi odottaa vielä niiden toimitusta postiin. Onneksi on ollut myöskin hyviä uutisia. Tiistaina meillä kävi muuttofirman edustaja arvioimassa paketointitarvikkeiden määrän ja konttiin menevät kuutiot. Paketointi materiaalit toimitettiin meille torstaina ja nyt pääsemme aloittamaan irtaimiston paketoinnin. Muuttokontin pitäisi lähteä matkaan viikolla 22.

Viimeiset pari kuukautta ovat olleet henkisesti hieman raskaita johtuen tästä jatkuvasta epätietoisuudesta. Omat osuutemme olemme tehneet niin nopeasti kuin mahdollista ja suurin osa ajasta on mennyt odottaessa tietoa siitä miten prosessi etenee ja koska saamme hyväksynnän. Lopuksi vielä tämä lähdön siirtyminen kahdella viikolla eteenpäin, jolle me emme voi mitään ja lähtökään ei ole vielä varma, koska voi olla mahdollista, että suurlähetystö haluaa jotain lisäselvityksiä. Pidetään sormet ristissä, että kaikki menee hyvin.

Pakkausmateriaali kasa / Packaging material stack

Hakemukseen liittyvät dokumentit (Osa puuttuu) / Document package related to the Visa application (Part of the documents missing)

Paperilappu johon teimme puhelun aikana muistiinpanoja / The paper we found during our phone call to make notes.

On our last update we were telling that we had received that approval from USCIS and we were instructed to contact the Embassy to organize the interview. According to our original understanding we were supposed to wait for the approval of Anne's application and the kids. Fortunately Kaj verified this and this was not the case. As Kaj is a L1 applicant and Anne and the kids are L2, the overall process follows Kaj application. Lets return back to the last few weeks. We received confirmation that our application was approved on 04/27 and the law firm informed us that they had sent us all the necessary documents needed for the interview and the I 797 application notice on 04/29 . Immediately when Kaj returned from his business trip we started to fill out the DS 160 forms required for the interview through the webpages of the embassy. The form had 123 questions of which most were the same that we had answered already on other forms. To top it all we had to fill out 6 forms as we needed confirmations also for the kids. Meaning we had to answer 738 questions and if we take into consideration the additional questions Kaj had to answer concerning the military service and his travels in the last 5 years, in overall we answered more than 750 questions. We think it was funny that we had to answer all the security questions on behalf of our kids, which included questions like are you part of a terrorist organization, are you part of children or human trafficking or do you plan to do money laundering in USA.

The papers sent by the law firm had not arrived by the end of the week ( Thursday was Ascension day and Kaj was out of the office on Friday), so we could start organizing the interview on Monday 05/09. Reserving the interview time was not as simple as we thought. First we had to subscribe to the Embassy pages and to start everything  we had to answer a few questions once more. After this we had to upload the DS 160 confirmation codes which allowed us to open the page where we could pay the interview fee. There were four payment options: Debit card, online banking transfer, electronic transfer and cash payment in a bank. As we were doing the payment outside of office hours we paid through online banking transfer. We had to wait overnight to continue with the process as the embassy needed to receive the payment first and then send us a receipt of the payment via email. As soon as we received it we logged in the embassy pages and started to reserve a date and time for the interview. We were shocked to find out that the next available time was on 06/20 and as we had to reserve two times as we were instructed the next available times were on 06/23. We reserved the first available time and as we started to reserve the next time we found out that it was not possible through the webpage. Therefore we were forced to call the phone number we were provided for assistance.

Calling the number was an interesting experience. As expected it had a service menu: press 1 if you want assistance in English, press 2 if you want assistance in Finnish etc. After going through few menus were able find the one concerning reserving times.  First the voice started by telling us the opening hours of the embassy and then she enumerated a new phone number that should be called for assistance. Of course we did not have paper and a pencil with us so we searched quickly for these so that we could catch the number as soon as the recording would repeat it. Unfortunately the recording was not repeated, so we had to call the number once more and go through the menus again. Fortunately we were able to get the number on the second round and we gave a call to this number and again we were welcomed by a service menu. After browsing through several menus we were able to find the menu which stated: press 1 if you want assistance with reserving a time for an interview, press 2  if you want assistance with visa applications. Of course we pressed one and the only thing we got were the instructions to go to the embassy webpages the make a reservation. At this stage I can say few swearwords were used. Nothing more to do but to call the number again and this time we chose option two.  At first it seemed that we would only listen to a recording, but fortunately the recording ended by: if you still want assistance press 5. Finally we were able to speak with an actual person and to confirm that we only needed one appointment. Quickly back to the embassy webpages to change the date to 06/20 at 10:00 am. In overall it took us more than 2 days to reserve the date and time as we worked with this process at the same time as we took care of our everyday life, work and kids hobbies. The confirmation for the interview we received on Wednesday afternoon and the remaining of the day was spent collecting the necessary documents and taking the necessary copies.

Due to the reason that our interview is on 06/20 our departure date is now postponed by two weeks. At the moment our estimated departure date is on 06/29. It will take 48 h to get the visas into our passports and hopefully we can pick them up from the embassy so that we do not have wait for the delivery to the post office. Fortunately we also have good news. The representative of the moving company visited us on Tuesday to evaluate the needed package materials and the needed cubic meters. On Thursday we received the boxes for the move and now we can start to pack our personal items. Planned departure date for our container is on week 22.

We have to say the last few months have been mentally exhausting due to this continues uncertainty. Our part we have tried to do as efficiently as possible, but most of the time we have spent waiting for information how the process is going and when are we receiving the approval for our visas. And the information that our departure date was postponed does not help the situation. We still have to remember that the departure date is not confirmed at this stage. The embassy might require additional statements which will postpone our departure even more. Lets keep our fingers crossed so that everything goes well.

Kahden viikon työkeikka / Two week business trip

Kevään kolmas työkeikka alkoi jälleen sunnuntaiaamuna heti uinnin jälkeen. Tiedossa oli 9 tunnin lento New Yorkiin. Siellä 4 tunnin vaihto ja jatkolentoyhteys Los Angelesiin, jossa tapasin Teknoware Incin myyjän Walterin. Tarkoituksena oli tutustua Walterin pääasiakkaisiin ja alkuviikko kierrettiin Los Angelesin ja San Fransiscoon alueella. Keskiviikkona lensimme Chicagoon yhtä palaveria varten ja torstai-iltana lensin Rochesteriin, josta ajoin reilu kaksi tuntia Elmiraan, jossa tavattiin Esan kanssa. Perjantaina meillä oli heti aamusta palaveri Hornellissa, jonka jälkeen ajoimme reilut viisi tuntia Esan kanssa Milfordiin viikonloppua viettämään. Ensimmäisen viikon aikana tapasimme kuusi asiakasta ja muuten aika meni lentokoneissa, lentokentillä sekä hotelleissa.

Viikonlopun viettoon pääsin perjantai-iltana 19:00 aikoihin kun kävin noukkimassa lainaan Teknoware Incin pakettiauton ja suoraa kyytiä hotellille lepäämään. Lauantai aamuna olin varannut 10:15 tapaamisen Grand Reservin kanssa mahdollisesta asunnosta ja olin pyytänyt Esan mukaan mahdollisia järjestelyjä varten. Kaksi viikkoa ennen matkaani olin yhteyksissä Avalon Communitiesiin, koska heiltä oli tullut ilmoitus, että heillä olisi asunto vapaana. Yritin tehdä netissä leasing sopimuksen, mutta lomaketta täyttäessä minulle selvisi, että sopimusta varten tarvittaisiin sosiaaliturvatunnus tai sitten viisuminnumero ja minulla ei ollut kumpaakaan. Olin leasing toimistoon yhteyksissä ja yritin selvittää muita keinoja, jolla saisimme sopimuksen tehtyä, mutta valitettavasti tätä keinoa ei löytynyt tai siis mitkään minun ehdottamani keinot eivät kelvanneet. Koska epäilin, että nämä samat ongelmat tulevat esiin myös Grand Reservin kanssa pyysin Esan mukaan. Esa voisi sopia jotain Teknoware Incin nimissä, jos minä en pääsisi sopimukseen yksin. Mitään ongelmia ei sitten tullut. April antoi minulle kolme lomaketta täytettäväksi ja vajaan puolen tunnin päästä minulla oli paperit täytettynä. Ainoa pieni hidaste oli depositin maksu, jolla asunto varattiin meille. Maksuksi ei kelvannut käteinen eikä luotokortti. Ainoat maksu tavat olivat shekki tai sitten jonkinlainen kaupasta hankittava maksutosite. Onneksi Esa oli mukana ja kävimme hakemassa Esan kodista shekkivihon ja sain depositin maksettua. Tämä ei kuitenkaan ollut vielä tässä. Aprilin piti vielä lisätä nuo minun täyttämäni lomakkeet heidän järjestelmään ja minun piti vielä allekirjoittaa yhdet paperit. Aprililtä meni tähän järjestelmän päivittämiseen n. tunti, joten kävin kääntymässä ostoksilla sillä aikaa. Piti ostaa kevyempää vaatetta kun olin lupautunut Mikon ja Esan kanssa golf kierrokselle. Lopulta sain nimet papreihin ja nopeasti hotellille lounaalle ja sit Esa noukki minut kyytiin golfaamaan. Loppujen lopuksi en golfia pelannut, kun satutin vasemman käteni edellisenä iltana noustessani autosta ja en viitsinyt ottaa riskiä käden kanssa. Olihan minulla vielä seitsemän lentoa ja pitkä työviikko edessä.

Seuraava työviikko alkoi jo sunnuntaina kun Esan kanssa ajoimme JFK:n lentokentälle ja otimme lennon Meksiko Cityyn. Maanantaina heti aamusta palaveriin ja takaisin lentokentälle, josta otimme lennon Chicagoon ja heti tiistaiaamusta jatkolentoyhteys Winnipegiin. Menimme suoraan kentältä palaveriin ja palaverista takaisin kentälle ja Winnipegistä lento Toronton kautta Montrealiin. Montrealissa meillä oli palaverit keskiviikkona ja torstaina, joten pääsimme nauttimaan harvinaisesta herkusta kun vietimme samassa hotellissa kaksi yötä. Torstaina palaverin jälkeen otimme lyhyen lennon takaisin JFK:lle, josta Esa jatkoi matkaa Milfordiin ja minä jäin lentokenttähotelliin odotamaan perjantain paluulentoa Suomeen. Toisella viikolla viisi asiakasta ja jälleen kerran muu aika meni lentokoneissa, lentokentällä sekä hotelleissa. Paljon ei jäänyt aikaa turismille.

Matkan aikana viisumiprosessikin meni eteenpäin. Ensimmäisellä viikolla sain sähköpostia USCIS:ltä, että meidän hakemukset olivat saapuneet sinne. Toisen viikon keskiviikkona sain teidon, että minun hakemus oli hyväksytty ja sain ohjeet Helsingin suurlähetyksen haastatteluun. Annen ja lasten hakemukset ovat vielä käsittelyssä.

Kävimme Walterin kanssa katsomassa Losin junia, joissa on meidän sisävalot / We visited L.A. trains with Walter which had our interior lights.

Sama juna ja Teknoware Incin toimittamat ulkovalot / Same train and the exterior lights that are delivered by Teknoware Inc.

Tuntui, että katsoin aina samasta ikkunasta samaa siipeä, mutta kyllä se maisema vaihtui / I go the feeling I was looking out form the same window to the same wing, but the landscape continuously changed.

Toinen tutuksi tullu näkymä. Lentokentän liikenne. / An other familiar view. The traffic in the airport.

Jälleen kerran siipi kuvassa. Tällä kertaa lähdemme San Fransiscosta. Kaukana häämöttää Golden Gate Bridge / Again the wing in the photo. This time leaving from San Fransisco. The Golden Gate Bridge can see from a distance.

Näkymä Chicagon hotellista / The view from the hotel in Chicago 

Tuleva koti. Ylin parveke oikealla kuuluu meidän asunnolle / Our future home. The balcony on the right top floor belongs to our appartment.

Kahden viikon lennot, ajomatkat, kohteet ja välilaskut / The flights, drives, destinations and stopovers of the two weeks.

My third business trip to the United States started once more on Sunday morning directly after swimming. I had a 9 hour flight to New York where I had a 4 hour stop over and then a connecting flight to Los Angeles. Where I met with Walter the salesperson of Teknoware Inc. The idea for the first week was to visit Walters main customers and the beginning of the week we spent in Los Angeles and San Fransisco. On Wednesday we continued our trip to Chicago where we had a meeting on Thursday morning. From Chicago I flew to Rochester where I rented a car and drove the Elmira to meet with Esa. Friday morning we had a meeting in Hornell and directly after the meeting we started our five hour drive to Milford where we would spend our weekend. On my first week I met six customers and the remaining of the time I spent on airplanes, airports and hotels.

My weekend started on Friday at 7:00 pm when I went the Teknoware Inc to pick up the companies van for loan and from there I went directly to the hotel to rest. Saturday morning 10:15 am I had organized a meeting with Grand Reserve for a possible apartment and I had asked Esa to join the meeting if there would be any surprises. Two week before my trip I was in contact with Avalon Communities as I got an alert that they had an apartment available. I tried to fill out the leasing contract in the internet, but I could not finalize the contract as it requested a U.S. Social Security number or a Visa number and I did not have neither of them. I contacted the leasing office to see if there was an other way we could finalize the contract, but unfortunately we were not able to find any other way or in other words non of my suggestions were accepted. Due to the problems with Avalon Communities I feared we would have similar problems at Grand Reserve and this is why I asked Esa to join. If we would face some problems, maybe we could find a solution where Teknoware Inc could help. Surprisingly we had no problems. April gave me three forms to fill out and after 30 minutes I had all of them ready. The only thing that caused us some "problems" was the deposit that was required to reserve the apartment for us. Nor cash or credit cards were accepted as means of payment. The only ways allowed were check or some document that was available from supermarkets. Fortunately I had Esa with me and we went to pick up a check from Esa's home and I was able to pay the deposit. Unfortunately it didn't end here. April still needed to update the forms I filled out to their system and I would still need to sign few documents. It took April roughly an hour to update the system, therefore I used this time to visit the mall to buy some casual clothing as I had agreed to go play some golf with Esa and Mikko. After shopping I returned to Grand Reserve once more to sign the documents, from there quickly to the hotel to have some lunch and almost imediately after lunch Esa came to pick me up for the round of golf. In the end I did not play as the day before I hurt my left arm while exiting the car and I did not want to take the risk to hurting it more as I still had seven flights and my second week still ahead of me.

We started our second working week on Sunday when we departed to JFK to catch the flight to Mexico City. Early Monday morning we had a meeting and directly after the meeting to the airport to catch a flight to Chicago. Where we only had a stopover as we had a connection flight on Tuesday morning to Winnipeg. From the airport we went directly to the customer and from the customer returned to the airport to catch our flight to Toronto where we had a transfer to Montreal. In Montreal we had meetings on Wednesday and Thursday, this gave us a rare opportunity where we were able to stay in the same hotel two nights in a row. After the meeting on Thursday we took a short flight to JFK and from there Esa returned to Milford and I stayed in an Airport Hotel to wait for my return flight to Finland on Friday. On my second week we had five meetings and once more the rest of the time I spent in airplanes, airports and hotels. Not much time for sightseeing. 

During my trip our Visa process advanced a little bit. On my first week I received an email from USCIS that our applications had been received. On the Wednesday of the second week I received information that my application had been approved and I received the instructions how to organize the interview in the Embassy in Helsinki. The applications of Anne and the kids are still under evaluation.