Muuttokuorma saapuu / Our container arrives

Ensimmäinen viikkomme täällä sai lisää hyviä uutisia kun Kaj:n sosiaaliturvakortti saapui postissa lauantaina. Kaj:lla oli tiedossa työmatka Kanadan puolelle ja kortin saapuminen tiesi sitä, ettei hakemuksen kanssa tulisi enää ongelmia Kaj:n poistuessa maasta. Anne käytti lauantaipäivän hyödykseen vierailemalla outletissä Mian kanssa. Sillä aikaa Kaj vietti lasten kanssa aikaa altaalla ja vierailemalla muutamassa huonekaluliikkeessä etsimässä parvekkeelle kalusteita. Yleisesti ottaen täällä on halvempaa kuin Suomessa, mutta huonekalut ovat täällä järkyttävän kalliitta. Vierailimme noin kymmenessä liikkeessä ja halvimmillaan puisen parveketuolin olisi saanut 545 dollarilla. Onneksi Anne luki paikallista lehteä ja huomasi Christmas Tree shopin mainoksen, jossa myytiin kokonaista parvekesettiä (sisältäen tuolin, pöydän sekä jalkatuen) alle 100 dollarilla. Käytimme siis lauantai iltapäivän parvekekalusteita ostellessa. Lauantai oli myös tyttöjen nimipäivä sekä meidän hääpäivä. Joten Kaj vei lapset aamulla Smoothie Kingiin ja iltapäivällä kävimme Puerto Vallartassa syömässä Meksikolaista koko perheen voimin. Olimme jopa niin hurjia, että kävimme ostamassa paikallisesta Alkosta viiniä, huomataksemme kotona, ettei meillä ollut viinipullonavaajaa.

Sunnuntaina olikin sitten Kristerin syntymäpäivä. Aamupäivän vietimme altaalla ja iltapäivällä kävimme taas ostoksilla, mukaan lukien Home Deposta ostamassa sähkövääntimen, jotta saisimme kasattua parvekekalusteemme. Synttäreiden kunniaksi kävimme iltapäivästä Dip Topissa jäätelöillä. Muuten ihan mukava paikka, mutta pehmikset olivat niin isot, että suurin osa jäätelöstä valui lasten vaatteille ja maahan.

Maanantaiaamuna olimme suunnitelleet menevämme jälleen kerran New Havenin sosiaalitoimistoon, mutta Kaj töiden takia siirsimme sen tiistaille. Heti tiistaiaamusta lähdimme ajelemaan kohti New Havenia ja tällä kertaa löysimme helposti perille, olimmehan olleet täällä juuri edellisellä viikolla. Tällä kertaa menimme kaikki rakennukseen sisään, koska emme tienneet mitä papereita Anne tulisi tarvitsemaan mukanaan. Tällä kertaa meitä ennen oli 32 ihmistä ja melkein kaksi tuntia saimme odottaa, ennen kuin Anne kutsuttiin tiskille. Heti kättelyssä meille selvisi, ettei Anne saisi sosiaalitunnusta, koska ei tee täällä töitä. Selitimme, että Anne tarvitsee tunnuksen ajokorttia varten, mutta virkailija totesi, että käytäntö on muuttunut ja Annelle kirjoitettiin virallinen kirje, jolla hän voisi sitten hakea ajokorttia. Paluumatkalla New Havenista Kaj poikkesi vielä pankissa anomassa itselleen pankkikorttia ja n. 15 minuutin jälkeen Kaj palasi autolle pankkikortti mukanaan. Kaj tiputettiin vielä kiireesti töihin, koska Mikolla ja Kajlla oli vielä edessä reilun kuuden tunnin ajo Montrealiin.

Kaj oli Kanadassa tiistai iltapäivästä torstai iltapäivään. Työmatkan ajan Anne ja lapset viettivät suurimman osan ajasta kotona ja uima-altaalla. Torstaina Kaj saapui kotiin firman pakettiautolla Esa mukanaan. Esa oli tyhjentämässä asuntoaan ennen perjantain paluuta Suomeen. Esalta saimme liudan tavaroita, mukaan lukien ruokapöydän ja siihen kuuluvat tuolit, rasvakeittimen, silitysraudan sekä laudan, mausteita, pesuaineita sekä joulukuusen jalan.

Perjantaina odoteltiinkin kontin saapumista. Niemen yhteistyökumppani oli ilmoittanut Kajlle alkuviikosta, että kuorma saapuisi perjantaina kello 11 ja 12 välillä. Riippuen ruuhkista. Kuorma ei jostain syystä saapunut sovittuna ajankohtana ja lapset alkoivat jo kyllästyä odotteluun, joten menimme altaalle uimaan. Kerkesimme altaalla olemaan n. 40 minuuttia kun rekka ajoi parkkipaikalle kello 12:40. Lapset ja Anne jäivät altaalle ja Kaj lähti muuttajien kanssa selvittelemään  miten toimittaisiin. Kajlle lyötiin laatikkolista käteen ja sai tehtäväkseen kirjata ylös jokainen laatikko, joka tulisi ovesta sisään. Asunnossa oli yksi mies joka aloitti sänkyjen sekä sohvan kasaamisen, sitä mukaan kun osia tuli sisään. Sillä välin kun kolme neljä muuta miestä kantoi laatikkoja sisään. Laatikot oli sisällä reilussa tunnissa ja jokainen laatikko saapui perille ja ehjänä. Lopun ajasta miehet kasasivat sänkyjä. Kun laatikot oli saatu sisälle, oli asunnossa ollut mies kasannut jo meidän sängyn sekä osan sohvasta. Suurin haaste oli lasten kerrossängyt, joiden kasaamiseen viidellä miehellä meni yli puolitoistatuntia. Ongelmana oli, ettei meillä ollut mitään ohjeita niiden kasaamisen eikä meistäkään ollut paljon apua, kun emme muistaneet miten ne oli kasattu. Sillä aikaa kun miehet kasasivat sänkyjä Kaj ja Anne tyhjenisivät laatikoita, eteenkin astioita, varmistaen, että ne olivat kaikki ehjiä. Kokonaisuudessaan miehillä meni n. kolme tuntia ja he lähtivät kohti New Yorkia vähän ennen kello 16:00 taskussa muuttomiehille varattu tippi. Olemme joutuneet oppimaan, että palveluista pitää maksaa tippiä.

Laatikoita on edelleen ympäri asuntoa, mutta suurimman osan olemme saaneet jo tyhjennettyä. Enimmäkseen tyhjentämättä on vaatelaatikoita, mutta niiden kimppuun pääsemme heti kun saamme Ikeasta sopivat lipastot ja vaatehuoneeseen sopivat laatikot niiden tyhjentämiseen. Hitaasti hyvä tulee.

Muuttokuormaa tyhjennetään / Emptying the truck 

Meidän sänky vielä paketissa / Our bed still unpacked

Tavaraa alkaa kasaantumaan ruokatilaan / Materials are piling up in our dinning area

Vihdoinkin Legot saapuivat / Finnally the Legos arrived

Kerrossängyt kasattuna / Bunk beds after assembly

Laatikot tyhjenee vähitellen / Boxes are emptying slowly

Meidän makuuhuoneessa on vielä muutama laatikko / Some boxes are still in our bedroom

Iltapalaa Esan lahjoittaman ruokapöydän äärellä / Having  dinner around the table. Table donated by Esa.

Koko perheen voimin altaalla / The whole family by the pool

Our first week here got additional good news when Kaj's social security card arrived on Saturday. Kaj already had a pre-booked business trip to Canada  for the following week and leaving the country would not delay this process anymore. Anne used Saturday to visit an Outlet north from New Haven with Mia. Meanwhile Kaj spent the day with the kids at the pool and by visiting furniture stores with the kids looking for seat to our balcony. We have noticed that most of the materials here are cheaper than in Finland, but furniture here is shockingly expensive. We have visited almost 10 different stores and the cheapest balcony chairs we like would have costed 545 USD. Fortunately Anne read the local newspaper and saw an add from Christmas Tree shops which had similar chairs we liked included in a balcony set. The whole set meaning chair, table and leg support costed 99 USD. Therefore we used the rest of the afternoon buying balcony furniture. Saturday was also the girls nameday (celebrated in Finland) and our 11 wedding anniversary. Therefore Kaj took the kids in the morning to Smothie King to enjoy great smoothies and in the evening we went to have dinner at Puerto Vallarta. Excellent Mexican food. We were even so wild that Kaj visited the liquor store and bought a bottle of red wine. Only problem was that we realized at home we did not have a wine bottle opener.

Sunday was Kristers birthday. So we spent the whole morning at the pool. Of course we had to go shopping again as Kaj had to visit Home Depot to buy a screwdriver so that we could assemble our balcony furniture. To celebrate Krister's birthday we visited Dip Top for ice creams. A very nice place, but the ice creams were so big  and the weather so hot that most of the ice cream melted on the kids cloths and to the ground.

On Monday we had planned to visit the social security office once more to apply for Anne's social security card, but due to Kaj's work we had to postpone it to Tuesday. So early Tuesday morning we woke up early and drove to New Haven. This time we found parking and the federal building easily as we had been there a week before. This time we decided to go in the whole family, because we did not know what papers they would ask from Anne and if Kaj's social security number was also needed. This time there were 32 people before Anne and we had to wait almost two hours before Anne was called to the cashier. Right from the beginning we found out that Anne was not alegable to get a social security number as she was not allowed to work in the US. We explained that we needed the card for DMV and for the drivers licence, so they printed out a formal letter to us mentioning she was not alegable for social security and with this letter we could apply for a training permit. On the way back from New Haven Kaj stopped to the bank to apply for a debit card and only after 15 minutes he was out from the bank with the actual card. Anne dropped Kaj to the office as he had a six hour drive ahead of him with Mikko to Montreal.

Kaj was on his business trip from Tuesday afternoon to Thursday afternoon. While Kaj was away Anne and the kids spent most of their time at home and at the pool. Kaj arrived home on Thursday with the companies van and Esa was with him. Esa was emptying his apartment as he was returning to Finland on Friday. Esa was so kind and provided us with the kitchen table and chairs. We also got a deep fryer, iron and ironing board, spices, soaps, detergants and to top it all the support for the Christmas tree.

Friday we spent waiting for our container. The transporting company called Kaj early on the week to inform us that the truck would arrive on Friday between 11 am to 12 pm. Depending on the traffic. For some reason the truck did not arrive on the informed time frame and the kids started to get frustrated so we went to the pool to wait for the truck. We had spent 40 minutes at the pool when the truck arrived to the parking lot. Anne and the kids stayed at the pool and Kaj went to see how everything would proceed. Kaj was instructed to register every box that came inside the door. One man stayed inside the assemble the sofa and beds, meanwhile four guys carried the boxes to the apartment. According to Kaj's list all boxes arrived and non of them broke during transportation. It took more than an hour to get everything inside and once all boxes were in the apartment, our bed had been assembled and the sofa. The remaining of the time the men used to assemble the kid's bunk beds. The problem was we had no instructions for the beds and of course we did not remember how they were assembled. While the men were figuring out the beds, Kaj and Anne tried to empty as many boxes as possible. Especially the boxes with the dishes to see if they were still unbroken. In overall it took around three hours and the men left towards New York at 4:00 pm with a tip in their back pockets. This is one more thing we have had to learn is to give tips.

We still have some boxes around the apartment, but we have been able to empty most of them. Most of the boxes have clothing and we are not able to empty them before we go to Ikea to buy few drawers and storage boxes to the closets. Its better to go slow and steady with all of this.

Ensimmäinen viikko Yhdysvalloissa / First week in the US

Matka meni hyvin. Liki yhdeksän tunnin lennolla kaikki jaksoivat mukavasti, eikä kukaan ärsyttänyt toista. Maahan tulo muodollisuudet sujuivat kivasti, vaikka jono oli pitkä. Ehkä siinä oli niin paljon ihmeteltävää, ettei kukaan ehtinyt hermostua. Lentokenttäjunalla ajettiin autovuokraamolle. Siinä se olikin homma pitää neljä lasta reppuineen ja seitsemän matkalaukkua samassa kurssissa... Mutta vuokra-auto löytyi ja päästiin matkaan. Parin tunnin ajon aikana osa lapsista torkkui. Mutta riitaakin jo saatiin, ehkä vähän väsymys, nälkä ja jännitys painoivat. Ajatuksena oli, että perillä hotellissa Orangessa, käytäisiin syömässä, mutta sietokyvynraja oli jo ylitetty ja viisainta oli käydä kaupasta hakemassa jotakin purtavaa ja laittaa lapset nukkumaan. Viiteen mennessä aamulla, kaikki olivat jo hereillä. Iski jetlagia päälle. Hotellin aamupalalle pääsi vasta seitsemältä, joten nautittiin television tarjonnasta... tv-shopista...  Hotellin aamupala oli melkoista Hei hulinaa... Pojat eivät malttaneet pysyä aloillaan, niin paljon oli nähtävää ja ihmeteltävää ympärillä. Istutettiin lapset hotellin television ääreen katsomaan 101 dalmatialaista ja kerättiin omat tavarat läjään. Kannettiin tavarat autoon ja lähdettiin hakemaan kotimme avaimet Teknoware inc.istä Milfordista ja Anne laitettiin rattiin... 

Kyllä sitä vielä autoa osasi ajaa, vaikka oli automaatti ja hurjan iso auto sekä muutamia uusia liikenne"sääntöjä" ( esim. vapaa oikea) ja ihan muutama auto, kaista, liikennemerkki ja liikennevalo enemmän kuin Villähteellä... ;) Äkkiä sitä liikenteeseen tottui. Kun avaimet oli haettu, ajettiin kotiin viemään matkalaukut ja katsastamaan kulmat, samalla jo kuumeisesti mietittiin nukkumisjärjestelyjä, syömistä, jne... Finlaysonin unipussi -lakanat oli matkalaukussa, vuodesohva, fatboy ja pari ilmatäytteistä patjaa saatiin lainaan Teknowaren kautta ja tyynyt oli lähdettävä ostamaan... Kauppoja on vaikka kuinka paljon, ei voida ihan summan mutikassa lähteä jokaista koluamaan tyynyjen toivossa, tähänkin saatiin vinkkejä Teknowarelta. Post Mallilla käytiin nappaamassa lounas Subwaysta, se kun on täältä Milfordista lähtöisin. Ensimmäinen Subway tarjoilee leipiään edelleen Milfordin keskustassa. Ruokakaupassakin piti käydä ja sieltä keksiä jotain sellasita syötävää, mikä ei juurikaan tarvitse valmistusvälineitä... Tässä vaiheessa oltiin vielä siinä käsityksessä, että kaasu tullaan erikseen kytkemään, jotta liesi toimii... Kaiken shoppailun keskellä käydessämme asunnollamme Grand Reservessä ja viemässä viimeisiä tarvittavia liitteitä vuokrasopimukseen, nähtiin kaasufirman auto ja Kaj lähti selvittämään oliko hän tulossa meille ja kävi ilmi, että kaasu oli kytketty jo aikoja sitten ja nyt työntekijä tuli, kun oli saanut sen käsityksen, että meillä on jokin ongelma asian kanssa. Ilta tuli vääjäämättä ja lapset alkoivat olemaan jo ihan kyllästyneitä kaikkeen asioilla juoksemiseen. Vietiin heidät lyhyesti uimaan altaalle ja kylvyn ja iltapalan jälkeen nukkumaan... Mikäs hätä tässä valmiissa maailmassa?

Perjantai aamuna 1.7. Kaj lähti töihin Teknowarelta lainassa olleella pakettiautolla. Ja puolen päivän aikaan Annen piti osata ajaa kotoa Kajn työpaikalle lapset kyydissä hakemaan Kaj ja lähteä New Haveniin sosiaalitoimistoon anomaan Kajlle sosiaaliturvatunnusta. Seikkailtiin auto parkkiin parkkihalliin ja lähdettiin etsimään oikeaa rakennusta/paikkaa/kerrosta. Oikea paikka löydettiin ja Kaj lähti rakennukseen sisään asiaansa hoitamaan ja Anne jäi lasten kanssa läheiseen puistikkoon aikaa tappamaan. Noin tunti puistossa oleskeltua osui kohdalle sade kuuro, Anne ja lapset siirtyivät rakennuksen seinustalle (jonne Kaj oli mennyt) sadetta pitelemään... Kotvan kuluttua sade lakkasi ja siirryttiin rakennuksen viereen penkeille... Siinä kului ainakin tunti ja jälleen siirryttiin takaisin puistikkoon, josko siellä kuitenkin oli lapsille enemmän tekemistä... Nälkäkin jo kurni ja Kajlta tuli viesti, että vielä kestää... Aluksi jonossa oli ollut 30 ennen häntä ja jono oli edennyt ihan mukavasti, sitten palvelupisteitä oli suljettu muutama ja homma hidastui. Luukulla oli käynyt jos jonkin moista asiakasta ja odotustilassa oli nähnyt yhtä ja toista. Lopulta Kaj kuitenkin sai hakemuksensa toimitettua ja pääsi ulos rakennuksesta, jonka jälkeen suunnattiin läheiseen kahvilaan (myöhäiselle) lounaalle. Kaj sai ajaa pois, Anne oli jo tulomatkasta saanut tarpeekseen liikenteessä sompailusta. Paluu matkalla pysähdyttiin Goldstone creamaryn jäätelöbaariin jätskille. Samaisen ketjun jätskibaari oli meille tuttu jo muutaman vuoden takaiselta Singaporen reissulta. 

Elämä on täällä alkun yhtä shoppailua, jatkuvasti jotain puuttuu ja on lähdettävä etsimään mistä kaupasta sopiva ja sopivaan hintaan tarvittava löytyisi... Lapsille kevyemmät kengät, lapsille hatut, aurinkorasvaa, syötävää, juotavaa, astioita tiskattavia "kertakäyttöisiä", pyyhkeitä, käsisaippuaa, pyykinpesuainetta, tiskiainetta, -harja, siivousliinoja, kevyempää vaatetta, jne, jne, jne... Osta, osta, osta... Ahdistaa, olisi pitänyt ymmärtää kantaa näitäkin kotoa Suomesta... Myöhäistä murehtia, ostetaan uusia...

Ensimmäisen viikon aikana juostiin varmasti likemmäs sadassa kaupassa mm. New Havenin Ikeassa, josta ostettiin kattila ja pannu setti, jolla päästiin kokkaamaan. Ja tutustumaan kaasulieden käyttöön. Naapuri rapun Kososet ovat olleet korvaamattomana apuna, ollaan saatu laitteiden käyttöneuvoja ja kauppavinkkejä ja seuraa. 

Kauppojen käytännöt vaihtelevat suuresti. Yhdestä kaupasta lähes tyrkytetään asiakaskorttia, toisesta sitä ei saa ennen kuin on paikallinen ajokortti henkilötodistuksena. Meidän passit ja suomalaiset ajokortit ovat täyttä siansaksaa täällä, eivätkä kelpaa kuin harvoissa tapauksissa. Pankkikorttia täältä pankista ei ole vielä saatu, raha-automaatteja saa hakea, pankista nostetaan käteistä shekillä ja kaiken kukkuraksi Kajn suomalainenkin pankkikortti lakkasi käsittämättömästä syystä toimimasta. Kaikki helpottuisi, kun saataisi ne sosiaaliturvatunnukset ja sen jälkeen ajokortit. Mutta ennen ajokortteja on vielä edessä kirjallinenkoe, autokoulu ja ajokoe... Eli vähintään kuukauden päivät menee "hieman" hankalamman kautta.

Jottei alku olisi ihan painajaismaista lapsille ollaan yritetty mahdollisimman paljon käydä uima-altaalla ja tutustumassa ympäristöön (autolla ajeltu ympyrää, käyty merenrannalla 3.7., tutustuttu naapuri tontilla olevaan PEZin tehtaaseen 5.7. ja kaupoissa toteutettu lasten toiveita järkevyyden rajoissa). Maanantaina 4.7. täällä juhlittiin itsenäisyyspäivää, mutta lähiseudun pienet kunnat järjestivät juhlailotulituksia eri aikoihin, jotta voisivat saada mahdollisimman paljon ihmisiä liikkeelle. Jos olisi halunnut, olisi saattanut juhlailotulituksia löytyä noin viikon verran joka päivälle. Itse mentiin Kososten kanssa katsomaan Orangen ilotulitukset 2.7... Jonotettiin parkkipaikalle noin puoli tuntia. Itse ilotulitus kesti noin 25-30 minuuttia ja oli kyllä näkemisen arvoinen. Paluu kotiin kesti 45 minuuttia. 

Kajn ensimmäinen viikko täällä päättyi työmatkaan Bostonissa, jonka piti kestää vain työpäivän, mutta toisin kävi... Muun perheen viikko päättyi tietoon, että jo kovasti kaivatut tavaramme merikontissa tulevat 15.7.

Lähdegrillillä syömässä lounasta / Having lunch at Lähdegrill

Taksit saapuivat hakemaan meitä 9:30 / The taxis came to pick us up at 9:30am

Bussin odottelua matkakeskuksessa / Waiting for the bus at Lahti bus station

Ensimmäisessä bussissa / On the first bus

Vaihdettiin toiseen bussiin Keravan pysäkillä / We changed to the second bus in Kerava

Siellä se meidän kone on / Thats the plane we will take

"Isi täältä kuuluu puhetta" / "Dad I can hear some one speaking"

Onneksi on viihdejärjestelmä / Fortunately the plane has an entertainment system

Hymy ei hyydy / Still smiling

Laukut autovuokraamon edessä / Our luggage in front of the car rental

Lapset nukkuu fatboyssa, ilmapatjalla sekä vuode sohvalla / Kids sleeping on the beanbag, airbed and bed sofa

Vain 30 ihmistä ennen minua / Only 30 people before me

Pikku Kakkosen katselua tabletilta / Watching kids programs from the tablet

Meidän keittiö sekä ruokapöytä / Our kitchen and our dining table

Our flight to the United States went well. The flight took almost nine hours and everybody enjoyed themselves. The kids did not even fight during the flight. The immigration went smoothly even though the line was long. Maybe the kids had so much to wonder about that they forgot about the time. We picked up our luggage and took the Airtrain to the car rental. This was an adventure once more organizing four kids and seven bags through all the stairs, doors, elevators and the parking lot to the car. It did not take us long to find our car and pack all our luggage and backpacks and ourselves to the car and once more we were on our way. During our two hour drive most of the kids fell asleep, but some of them started to show signs of hunger, tiredness and excitement by starting some smaller fights. Our original plan was to drive to the hotel and then go somewhere to eat, but during the drive we decided that it would be better to stop at Stop and Shop to buy some food to the room. We put the kids to bed straight after dinner and all of us woke up a 5:00 am. Jet-lag hit us. As the breakfast would start at 7:00 am there was nothing to do but to see what the TV had to offer. TV shop.  At seven we went for breakfast and our kids were like small squirrels. Bouncing back and forth. There was just too much to investigate and wonder. Once we returned to the room we started to collect our stuff. Meanwhile our kids watched 101 Dalmatians from TV. Once the movie ended we packed everything to the car and drove to Teknoware Inc to collect our apartment keys and Anne got the opportunity to drive for the first time.

Anne realized that driving here wasn't that different from Finland, even though the car was bigger with an automatic sift, some new rules like free right and some cars, lanes, traffic lights and traffic signs more than in the village where we lived in Finland. Fortunately you get used to the traffic. Once we had the keys we drove home to see our apartment and to figure out our sleeping arrangements, lunch etc. We got a Fatboy beanbag, two air beds and a sofa bed from Kaj's colleagues. Anne had bought Finlayson sleeping sacks from Finland so the only thing we needed were pillows. There were so many stores we could visit for pillows, but fortunately we got good tips from Teknoware Inc people. We stopped for lunch at Post Mall department store where we went to Subways as Milford is the place where Subway has its world headquarters. We used the opportunity also to visit the grocery store to buy food that would not require cooking as we had nothing to cook food with. We were at the assumption that the gas in our apartment needed to be connected. Once we returned home we visited the office of Grand Reserve to finalize our leasing contract, when the gas companies car drove to the parking lot. Kaj went to ask if they were coming to connect our gas. We found out that the gas was already connected weeks ago and now the representative came as he thought we had a problem with the connection. Kaj tried to explain that the gas companies sale representative told us that the gas was disconnected and had to be reconnected and that we had no problems. After a short discussion with the gas company worker we decided to go and test the pool and take the kids to bed after a evening swim.  

On Friday morning 07/01/2016 Kaj went to work and returned the company van that we had borrowed to transport the sofa and air bed. Kaj printed out necessary papers for the social security card and in the afternoon Anne had to remember how to drive to the office to pick up Kaj, so that we could go to New Haven to visit the social security office. It took us a while to find a parking place, the correct location and correct floor. Once we found all of them Kaj went to the social security office while Anne and the kids went to a park close by. It took Kaj almost two hours to apply for the card. When he went inside there were 30 people before him and it seemed that everything was going smoothly, but after an hour and 30 minutes they closed two of the cashiers and everything slowed down. Meanwhile Anne and the kids played in the park and tried to keep dry during short showers. Once Kaj came out we stopped for lunch in the close proximity of the federal building. Anne did not want to continue driving so Kaj was put behind the wheel. On the way back we stopped for ice cream  at Coldstone Creamary the same chain we visited several times on our trip to Singapore in 2012. 

To start our lives here has required continuous shopping as we noticed that we are missing something all the time. In addition we have to find out where to buy the materials we need in reasonable prices. New shoes and hats for the kids, sun protection, something to eat and drink, dishes, towels, soap, detergents, liquid soap and brush for dishes, clothing etc. Buy, Buy, Buy... We should have bought some of these from Finland, but it is too late now. We believe we visited over hundred stores on our first week, including the Ikea in New Haven where we bought a pan and kettle so that we could make food at home. Our neighbors Mikko and Mia have been invaluable help to us as they have provided us help with everything.

Here every store has its own opening times and standards. Some stores give you loyalty cards easily as some require a local drivers license. Our passports and Finnish driving licenses are worth nothing and in minor cases are accepted as identifications. Until now we have not received debit cards from our bank as this requires us to have the social security cards, we have to really search for ATM's that work with our Finnish cards, we had to withdraw money from the bank by using checks and to top it all Kaj's Finnish Mastercard stopped working. Everything will get easier the moment we have our social security numbers and after that our drivers license. But before that we have to go to apply for learners permit, participate on a lecture for driving  and take a driving test. Meaning it will be over a month before everything is settled.  

We have tried to keep the kids happy by visiting the pool everyday and we even took them to the PEZ factory which is just few yards from our home. We have gone to the beach, bought the kids some clothing and toys and explored the areas close by. On Monday 07/04 we celebrated the Independence day and the every county had fireworks starting almost a week before the actual date. We could have seen fireworks everyday, but we decided to visit the fireworks of Orange on 07/02 with family Kosonen. We queued to the parking lot almost 30 minutes, the fireworks lasted over 25 minutes and it took us 45 minutes to get home.

Kaj's firts week ended on a business trip to Boston. Originally the meeting was supposed to last the morning, but it took a little bit longer and Kaj arrived home after 9:00pm. Fortunately Kaj also had good news when he got home, our container would arrive the following week Friday 07/15